tiistai 10. lokakuuta 2017

Piipan äidinvaistot

Olin etukäteen ja vähän alussakin huolissaan Piipan ja Martin yhteiselosta, kun Piippa on sellanen kun se on, raju arka kissa. Mutta mitä pidemmälle päästään, sitä enemmän Piipasta paljastuu hellyyttä, jota en uskonut siinä olevankaan. Sen lisäksi, että Piippa nukkuu usein yhdessä Martin kanssa, Piippa myös huolehtii siitä kuin emo konsanaan. Se ei ole koskaan näitä isompia oikein pessyt, kun sen on pitänyt aina alkaa riekkumaan, mutta Martin se pesee huolella eikä yhtään ala mitään metkuiluja sen kanssa ja Martti ei pistä yhtään pahakseen eikä ole samanlainen ko Piippa oli pentuna eli ala riehumaan. Leikki leikkinä ja pesut pesuina. Olis ihanaa saada siitä kuva tai videopätkä, mutta kun tää hellä huolehtiminen tapahtuu tuon uuden tolpan nokassa, niin ei nää ko vähä korvia.

Tolppa on kaikkien muiden suosiossa, paitsi Leevin. Ja Leeviä ajatellen mä sen hankin. Nyt Leevi on valloittanut tuon vanhan kiipeilypuun, se nukkuu siellä usein. Vähän turhauttaa, koska Leevin maailma on nyt rajoittunut, se ei juurikaan mene hyllyille, koska se ei uskalla kiivetä tuonne tolppaan pehmeäreunaste petien takia ja en keksi millasen systeemin siihen väsäisin, kun haluan kuitenkin, että tasoissa on reunat.

Martti elää kissanpennun elämää sata lasissa. Se kiipeilee verhoissa, se on hypännyt telkkarin päälle, se tunkee ittensä joka paikkaan, se möykkää kovasti kun on kakka-hätä, se riehuu, on kauhuissaan kun yritän opettaa sitä kynnenleikkuuseen (kaksi kynttä on hienosti saatu leikattua!) enkä vieläkään ole nähnyt sen juovan. Se on niin erilainen kuin Piippa, etten voi käsittää sitä. Se on esimerkiksi jo heilunut tuolla ison kaapin päällä, paikassa, mihin Piippa uskalsi hypätä vasta joskus teininä. Mutta se on ihan peloton, tajuaa kuitenkin onneksi sen, että ei leiki hengellään ts. ärsytä Lilliä. 

Nujakoinnista tulee jälkiä.

Taiiiitava kissa.. alas!

On se vaan niin kaunis!

Tarkkailumesta

Päpälä.

lauantai 30. syyskuuta 2017

Pelkkää hymyä

Nyt on kyllä maailmankirjat sekasin, Lilli, kaikkien kärttyjen äiti, pehmeni Martin charmin edessä ja on noin vaan lopettanut kärttyilyn! Katsokaa nyt miten sitä ollaan niin ystävällisissä väleissä, niiko ei ikimaailmassa ois ollu ongelmaa!


Ei tehdä nyt tästä numeroo  


Martti ei valittanut.

Myös Piipan ja Martin leikkiminen on rauhoittunut.. tai ei se rauhoittunut ole, mutta Piippa on tajunnut, että voi leikkiä iisimmin. Piippa aiheuttaa Martissa jonkinlaista hämmennystä, kun se kurahtelee kun kutsuu leikkiin. En tiedä miksi Martti sen tulkitsee, mutta se ei lähde riehumaan sillon ja Piippa toivoisi, että lähtis. Sitte ko kurahtelu loppuu, Martti syöksyy leikkimään. Mutta tässähän ne oppii toistensa tavoille. Sen Martti on jo oppinu Leevistä, ettei sen epämääräsistä äänistä, jotka on jotain murinan ja naukumisen sekasotkua, tartte välittää.

Nyt kun vielä sais Martin tajuamaan, että makkari ei ole leikkipaikka kun minä meen sinne nukkumaan, niin hyvä. Vähän naapurisopua saattaa koetella kun yks riekkuu patterin päällä ja mistä se löytääkin aina jonkun sellaisen lelun, joka kolisee ihan älyttömästi laminaatilla. Oonko sanonu, että vihaan laminaattia? Sanon kuitenkin: vihaan laminaattia. Pitää ostaa mattoja makkariinkin vissii. Voikohan laminaatin päälle laittaa kokolattiamaton? Vitsi vitsi!


keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Rajuja leikkejä ja uus tolppa

Vaikka ilakoin Piipan ja Martin orastavasta ystävyydestä, niin kyllä ootan, että Martti kasvaa nopeasti, ennenko Piippa pieksee sen henkihieveriin. Oon katsonut, että Piippa on välillä ihan turhan raju leikeissään, se on ollu sellanen pienestä saakka. Vaikka on arka ja säikkyy herkästi, niin tappelussa se ei hevillä luovuta ja sen leikkimiset menee usein tappeluksi Lillinkin kanssa, kun se ei älyä lopettaa, vaikka toinen osoittaa, että nyt riittää. Sitä ei kiinnosta vaikka toinen kääntää katseen pois tuijotuskisassa, se käy päälle. Oon miettinyt paljon Piipan sielunelämää ja luulen sen arkuuden ja tappeluhalukkuuden johtuvan siitä, että se kasvoi ulkokissana. Sieltähän se oppinsa on saanut, äitinsä käytöksestä ja sisarusten kanssa kilpaillessa. Sehän mm. murisi ensimmäisinä päivinä kun annoin ruokaa, puolusti sitä muilta. Martti ei ole murissut, se tykkää, että kaikkea kaikille ja kulkee kupilta toiselle kuin buffet-tiskillä. Se meni eilenkin ihan pokkana kupille missä Lilli söi ja sai sen hämmentymään moisesta röyhkeydestä niin, että Lilli otti ja lähti. Toisella kertaa kävi vähän toisin, mutta ei Martti ollu moksiskaan siitä, että sai tassusta, ei kyllä enää ängennyt samalle kupillekaan.

Tänään kun tulin töistä, meni hetki kunnes Martti ja Piippa pisti ranttaliksi. Leikki jatkui ja jatkui, molemmat hieman kiihtyi siinä leikkimisestä niin, että homma alko näyttää aika raisulta. Piippa nappas moneen kertaan Martin pään tassuihinsa ja piteli kiinni samalla kun potkis potkiskeli sitä mahaan/selkään/kylkeen oikein huolella. Se myös puri sitä kurkusta ja painoi lattiaa vasten niin, että Martilta kuulu vaan krääh. Marttia alko selvästi kyrsimään Piipan rajut otteet ja se kävi päälle vimmaisesti ja Piippahan antoi takasin. Kävi mielessä, että miten kovasti pienen kissan pään pitää osua lattiaan, että se murtuu. Erotin viimein kissat ja Martti oli niin kiihdyksissään, että yritti päästä eroon minusta ja kun sain sen syliin, se kynsi ja puri ennenko sain sen tajuamaan etten mä sille mitään tee ja kissi rauhottu. Silittelin sitä hetken sylissä ennenko annoin mennä lattialle, sitten se pikkunen kiipesi uuden tolpan päähän nukkumaan. <3

Mä oon aina tällasessa tappelutilanteessa neuvoton, että millon siihen pitää puuttua ja millon ei. Oon pitänyt rajana sitä, että jos toinen alkaa rääkymään, niin sitten pitää mennä väliin. Sitä ei ole kyllä käynyt kuin Leevin ja Lillin tappeluissa, Lilli kyllä rääkyy sitten kun Leevi on kunnolla kiinni. Leevi  alkaa itkemään vaikkei toinen olis käynyt edes kiinni, vaan vasta uhkailee, joten sitä ei lasketa. Piipan ja Martin tappeluissa/leikissä ei rääkymistä ollut, mutta aattelin silti puuttua, kun toinen on vielä ihan vauva. Ylisuojeleva ehkä? Olis kiva ko tietäs varmasti miten toimia.

Ostin Zooplussasta uuden raapimapuun/tolpan. Oon katsellut tuota pitkään ja nyt sitten raaskin ostaa sen. Oli apulaisia kokoamisen aikana niin, että pelkäsin jonkun jäävän kaatuvan pylvään alle.  Vaihdoin päittäin matalan raapimatynnyrin ja uuden tolpan ylimmän osan pehmusteet, uudessa reuna on kauhean korkea ja luulin Leevin arastelevan sitä, mutta ei se tykkää matalemmastakaan. Se ei uskalla hypätä sinne, kun ei näe mitä siellä on ja kiipeäminen ei onnistu, kun se ei luota, että se periksi antava reuna pitää jos se sinne könyää. Joko mun pitää odottaa, että se rohkaistuu tai sitten vaihtaa sinne päälle pala mattoa. Mutta antaapa ajan ensin vähän kulua.


Kyllä uudessa puussakin viihdytään, vaikkei sitä tästä kuvasta ehkä uskokaan.

tiistai 26. syyskuuta 2017

Kissain kotkotukset

Tuossa yks päivä tajusin, että näillä kissoilla on omat kotkotuksensa, asioita, joita vain se yksi tekee, ei muut. Ihan turha miettiä syytä asialle, se vain on niin.

Piipalla on ollut pienestä pitäen hirveä himo Sinin vessaharjan osaan, jolla putsataan säiliön reunan alus. Kun huomasin, että se on jatkuvasti pureksinnan kohteena, piti hommata omaan käyttöön tavallinen vessaharja, desinfioida tuo Sinin systeemi ja jättää se Piipalle. Ne harjakset ei kiinnosta, vain tuo yksi osa. Se ei raahaa sitä vessasta mihinkään, eikä leiki sillä, se vaan käy satunnaisesti sitä pureksimassa. Weirdo.

Lillin spesialiteetti on pahvilaatikoiden silppuaminen. Siitähän olen postannut ennenkin, mutta vasta nyt välähti päähän, että sitä ei tee kukaan muu. Viime aikoina olen ollut huomaavinani, että laatikon silputus saattaa liittyä myös ärsyyntymiseen. Jos on sattunut jotain mikä ei Lilliä miellytä, esimerkiksi en just sillon kun se haluaa ala sitä palluttelemaan, se menee vimmaisesti silppuamaan lootaansa. Hyvähän se on, että on keksinyt tavan purkaa ärsyyntymistään johonkin tuollaiseen. Sama laatikko on ollut käytössä jo toukokuusta, edistymistä on tapahtunut, yhtään kohtaa reunasta ei enää ole ehjänä. Ei se nyt kaiken aikaa ole ollut noin ärsyyntynyt, käy se sitä silppuamassa huvikseenkin! :D

Lootan nykytila

Leevin oma juttu on peittely ja yleinen nuoleminen. Leevi peittelee ruokia, käy huolella läpi jokaisen kipon ja peittää jokaisen erikseen. Vessalaatikot pitää saada peittoon, Leevi ei siis kuoputa hiekkaa, vaan yrittää peittää koko laatikon raapimalla lähintä pystysuoraa kohdetta. Jos se käy pissalla, se ei peittele sitä mitenkään. Nuoleminen taas kohdistuu kaikkeen ja kaikkiin. Leevi mielellään nuolee ruokaansa tai naminsa ennenko alkaa syömään, uudet (kissanminttu)lelut nuollaan litimäriksi, meikäläisen hiukset nuollaan, varsinkin jos on jotain hyvää tököttiä hiuksissa, kuten suklaalle tuoksuvaa vahaa. Toiset kissat nuollaan tottakai ja ihan erityisesti haluttas nuolla Lillin peräpäätä, mistä syntyy aina tappelu. Pitää muistaa ottaa siitä peittelystäkin joskus kuva.

Nyt sitten oottelen millanen spesialiteetti Martille tulee kunhan se kasvaa. Toistaseks se on vaan ollut hellyyttävä Riekku-Petteri, joka ei muuta tee kuin nukkuu, syö ja riehuu joko yksin, mun yllyttämänä tai Piipan kanssa.


perjantai 22. syyskuuta 2017

Ensimmäinen rokotusreissu

Tultiin äsken eläinlääkäriasema Lemmikistä, Riitta-Liisan luota. Ajattelin Martin huutavan vastalauseita kopassa (mentiin kävellen), mutta ei. Kissu oli hiljaa koko reissun ajan, jännitti ja uteloitti. Näki kotiin tullessa naakatkin ihan läheltä, Leeviä potuttais jos tietäs ja Lilliä vielä enemmän.

Martti tosiaan oli reipas poika ja herätti lääkärissä suurta ihastusta, hän kun on heikkona punaisiin kissoihin. Toinen kives ei vielä ole laskeutunut, mutta siitä ei tartte olla huolissaan, seuraavalla kerralla katsotaan asia uudemman kerran kun poika on vähän kasvanut. Nyt oli painoa 1420 grammaa. Kysyin juomisestakin, kun en ole nähnyt sitä. Ei kuulema tartte olla huolissaan, koska nää mun karvapyllyt syö pääasiassa märkäruokaa ja kyllä se juo varmasti, en vaan oo sattunu näkemään. Enemmän pitäs olla huolissaan jos kissa juo jatkuvasti, on kuulema isompi ongelma pelkkiä raksuja syövillä kissoilla huomata se, millon siitä pitäs alkaa olla huolissaan, koska ne juo muutenkin paljon.

Nyt on kissalapsella kova uupelo, nukahti matolle. Rankka reissu. 




Jännittää!





torstai 21. syyskuuta 2017

Täähän menee hyvin

Lilli ei pääse kärttymummon roolistaan mihinkään, mutta se hänelle suotakoon, kyllä se vuoden sisään pehmiää sekin. Piippa ja Leevi on jo kakaran hyväksyneet, ensin mainittu kovasti houkuttelee sitä leikkimään, jälkimmäinen antaa tulla lähelle, vaikka riekkumista ei siedäkään. Mutta eihän se tahdo sietää sitä Piipaltakaan. Piippa niin nätisti kurahtelee ja tekee valehyökkäyksiä tai "iik, kirmaan karkuun!"-juoksuja, ihan helliinnyttää!

Martti on kyllä sellanen energiapakkaus, että oksat pois. Se on myös ihan hullunrohkea, aivan toisenlainen kuin Piippa, joka arkaili/arkailee vähän kaikkea. Martti on mm. ottanut parvekkeen kiipeilypuun haltuunsa jo eilen ja kovasti suunnittelee hyppäävänsä siitä pöydälle. Piippa ei hyppää vieläkään. Onneksi Marttikin on jättänyt sen vasta suunnittelun asteelle, koska matka on sen verran pitkä enkä halua sen mätkähtävän maahan.

Huomenna on aamusta aika eläinlääkärille, pääsee Martti huutamaan koppaan. Sain myös tilaamani Nutri-plussan, oon töräytelly sitä ruokaan ja se menee ihan huomaamatta alas Martille, muille se ei tahdo kelvata. Marttikin kyllä on sellanen, että se alottaa syömään yhdestä kupista ja käy sitten kaikki muutkin läpi. Sehän kranttuili eväidensä kanssa, mutta se loppui jo, syö penturuokaansakin niiko kuuluu. Mutta koska se alkaa kulkemaan kupilta toiselle, niin Leevihän menee ja kietasee ne pentueväät suitsait. Nyt asiaa vielä voi valvoa, mutta ei enää ens viikolla, siksi toi Nutri on hyvä juttu.

Oon ollut vähän huolissani siitä, etten oo nähny Martin juovan. Eilen sitten tajusin, etten ole nähnyt noiden muidenkaan juovan, en edes muista millon viimeks esimerkiksi oisin Piipan nähny juoma-astialla. Mutta ehkei ne niin usein juokaan, koska ei ole usein raksuja ja märkäruoka on kastikkeella. Sillon kun raksuja on tarjolla, tuo puolen litran kannu vajeentuu lähes loppuun päivässä.

Pieni ja suuri mies.

Uupelo

Yksi unipaikka

Piipan leikkiinhoukutus

maanantai 18. syyskuuta 2017

Ensimmäinen kokonainen päivä

En meinannu saada nukuttua, kun piti katsoa Martin nukkumista. Toisekseen pelkäsin, että huitasen sen alas sängystä, koska mä oon todella kova pyörimään nukkuessani. Nousin myös ylös ja leikitin kakaraa keskellä yötä ihan vaan, että saan vahdittua, että nuo isommat antaa sen leikkiä rauhassa. Sitten uni voitti, Martti tais nukkua saunalla, siellä se tuntee vissii olonsa turvalliseksi. Ihmettelen vaan, miten se sietää nukkua samassa tilassa pissalaatikoiden kanssa.

Martti on kyllä varsin rohkea, ei se isosti välitä muiden murinoista ja sähinöistä, sähisee itsekin ja on saanut ainakin molemmat tytöt perääntymään sillä. Oon tietysti seurannut sen tekemisiä kuin haukka ja aamulla iski eka huolestuminen, kun se oksensi vaahtoa. En ole nähnyt sen juovan kertaakaan, se kyllä nuuski vesikippoa, mutta veti vettä nenäänsä vain, ei elettäkään juonnista. Piippa oli ihan samanlainen kun se tuli, joten en isosti aio huolestua, lisään ruokaan vettä ja se on sitä lipittänyt. Oksentamisen selittänee se, että oli varmaan nälkäinen, tarjolla ollut ruoka ei kelvannut, ei varsinkaan penturuoka, vaan pitää saada tonnikalaa, joka on täydennysruokaa. Hemmetti. Tilasin Nutri-Plussaa (cat-versiota) netin kautta, kun ei Mustissa ja Mirrissä ollut. Aion opettaa tuon sietämään sitä, koska pitäähän sen saada tarpeelliset aineet että kasvaa oikein.

Muiden käytös on menossa parempaan. Leevikin kävi tänään kahdesti nuuskimassa Marttia, sen jälkeen piti kyllä pitää murinajollotusta, mutta aika kesyä se oli eikä Martti ollut siitä moksiskaan. Lilli ja Piippa sähisee ja murisee edelleen, mutta ovat samassa tilassa ja jopa samassa sängyssä, joten onhan siinä huima ero siihen millasta elo oli Piipan saapuessa. Sekin ihme tuli tänään nähtyä, että Piippa ja Lilli nukkui yhdessä, eka kerta! Martti nukkui mun vieressä, kun oltiin päikkäreillä. Ja kovasti tuo leikkii! Ihanasti riehuu lelujen kanssa. Piippahan ei osannu leikkiä oikein kun se tuli, sitä piti aina leikittää.

Sylissäkin Martti viihtyis, se kiipeää usein olkapäälle istumaan ja ihan kuten Piippakin, se mieluiten nukkuis rintaa vasten niin, että pidän sitä käsivarrella. Piippa oppi siihen pienenä ja se luulee edelleen, että on kevyt kannateltava ja kiipee vaan rinnuksille luottaen siihen, että laitan käden alle. Martille opetan heti alkuunsa kantopussissa olemisen, vaikutti olevan siihen oikein tyytyväinen, otti pitkät tirsat siellä. Eihän sitä jossain sohvalla esimerkiksi tartte, mutta tuntuu, että usein se läheisyys-vaje iskee silloin, kun oon koneella. Mitä tärkeämpää tekemistä on, sitä varmemmin joku kissoista tulee härkkimään.

Huomenna pitää varata aika Lemmikkiin rokotuksia varten, piti tehdä se jo tänään, mutta olin valvomisesta niin puolikuollu, että unohtu koko asia. Mutta muuten on ollut oikein hyvä päivä!

edit: Viimeisen kuva teksti on Martin aikaansaannosta, huomasin vasta kun olin julkaissut tämän. Taiiiitava kissi! :D


Tässä näkyy M-kirjain otsassa, mistä nimi on peräisin.

Tähän ei opetella ollenkaan!

Oikein hyvin saa nukuttua kantopussissa.

5ju