sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Aurinkoa ja sohjoa

Kyllä se kevät tulee ihan väkisin. Sen huomaa paitsi auringonpaisteesta, myös siitä, että ulkona kävellessä miettii pitäiskö olla tavalliset talvikengät, nastakengät vai kumpparit jalassa. Ehkä pitäs hommata nastalliset talvigoretexit.

Kissojen elämä soljuu eteenpäin omaan tahtiinsa. Piippa on oppinut puremaan takatassujensa kynnet, Lilli saa oksenteluhepuleita ja rupia nahkaansa, Leevi on ruvennut säännöllisesti yrkkäämään karvapötköjä. Aiemmassa postauksessa mainitsin, että hommaan kissoille muovilaatikon matalilla reunoilla ja sen teinkin. Näytti siltä, ettei se kelpaa kenellekään ja sen vuoksi myös pahviversio on ollut käytössä, mutta eilen illalla ihmeekseni näin, että siellä muovilootassa (pohjalla pala fleeceä) makasi ensin Leevi ja jonkun ajan kuluttua Lilli! Ehkä se on kuitenkin ihan ok, pitää vaan miettiä oisko joku paikka parempi kuin nykyinen.

Ja sitten kuvasaastetta:

Lilli haluaa juoda tiskialtaasta kun voi huonosti.

Uusi loota

Ruokailujärjestys

Leevin piilo parvekkeella

Lilli työssään silputtajana

Piipan nenä menee ruttuun kun se oikein nuuskii.

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Kaikenlaista sitä..

Kissojen aivoituksia on joskus hyvinkin helppo ymmärtää, toisinaan usein taas ei. Kuten miksi yksi lelu on ylitse muiden. Tai miksi lelu ei kiinnosta, mutta kun lahjoittaa eteenpäin, niin kuulee, että se on paras lelu ikinä. Tai miksi lattialle asetettu/joutunut paperi on ihan älyttömän haluttu paikka. Viimeisin, mitä tajusin on, että pahvilaatikko on erittäin jesh, jos siinä on tarpeeksi matalat reunat. Niin jesh, että Leevi ihastui kerrassaan ja se on jo jotain! Ongelmaksi muodostui se, että Lilli rakastaa silputa pahvilaatikoita, ei se muuten niistä piittaa ja ei mennyt viikkoakaan, kun tämäkin loota oli siinä kunnossa, että se piti laittaa poistoon. Pitää käydä ostamassa tavallinen laatikko matalilla reunoilla, tosin se ei varmaan sitten kelpaa, mutta kokeilen kuitenkin.


Juuttinaru, parasta maailmassa!
Oikeudesta silkkipaperiin käytiin tappelu!

Hommasin Zooplussasta uuden raapimapuun, se on hauska, mutta ei yhtä suosittu kuin mitä aiemmat, ihan kikkailemattomat puut on olleet. Tämä vaikuttaa kuitenkin sillä lailla laadukkaammalta, ettei ole vielä yhtään rispaantunut, toisin kuin aiemmat, kotimaasta ostetut. Pitäs tehdä itse, laittaa jotain mattoa narun sijaan.

Missä palmupuut on puita vaan...
Lillihän puree takatassujen kynnet lyhyiksi ja tylsiksi, toisin kuin muut kissat. No, Piipan kynnet on kuin neulanpiikit ja sillä on sekin etuasema, että kynsiä on enemmän kuin noilla muilla. Se ja Lilli harrastaa reuhatessa päähän potkimista ja sen seurauksena Lilli on saanut ensimmäisen ja toivottavasti viimeisen taisteluarven korvaansa.


Keväisestä kelistäkin on päästy nauttimaan. Tuo parvekkeen puu ei ole ollut käytössä koko talvena, mutta kun aurinko paistaa ja partsin lämmöt nousee mukavasti ylös, kiitos lasien, se on kelvannut taas oleiluun.


lauantai 14. tammikuuta 2017

Vessapäivitys

No nyt on, viimein, molemmat kissanvessat varustettu pelkästään pellettipurulla, kaikki kissat käyttää sitä eikä mitään mielenosoitus-tuotoksia väärässä paikassa ole ollut. En tiedä miten päin olisin, niin tyytyväinen olen! En keksi mitään miinuksia tuosta, pelkkää plussaa. Viimeisin havainto on se, että vaikka nuo pissakokkareet heittää tavalliseen, avonaiseen roskakoriin, niin ne ei haise! Ei mitään kissanpissan haisua! Olen aivan ällistyksissäni asiasta. Ei tartte käyttää Litter Lockeria enää, saatan myydä sen jollekin tarvitsevalle kissaihmiselle.

Kantopussissa unilla <3

Näin käytetään raapima/kiipeilypuuta oikein!

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Vuosi 2017 aluillaan

Onnea ja menestystä uuteen vuoteen! Meillä se alkoi allekirjoittaneen vatsataudilla, mikä sinällään osui oikeaan, koska jälleen kerran pitäisi laihtua. Ikuisuusprojekti. Lilli oli vatsataudissaan joulun aikaan, nopeasti selvisi siitä kyllä, meniköhän neljääkään päivää. Syytin tuota lammasruokaa, kun muutakaan en keksinyt. Kaksi kertaa peräkkäin lammasta on ilmeisesti liikaa Lillin mimosanherkälle vatsalle. Sittemmin onkin vedetty vain tonnikalaa ja kalaraksuja, vaikka olen kyllä uhitellessani antanut myös Pirkan kalaruokapusseja pariin kertaan, oon nimittäin aatellu, että ehkä Lillin vatsa ei vaan kestä muutako kalaa, ihan sama onko se viljatonta vai ei.  Eikä se noista ainakaan alkanut oksentamaan.

Vuodenvaihde paukutteluineen meni kissojen osalta melko rauhallisesti. Piippa kovasti jännitti ja toisaalta oli kauhean utelias, että mikä maailmanlopun meininki ulkona on käynnissä. Kun menin partsille raketteja katsomaan, laitoin oven kiinni, mutta se tuli perässä ja säntäsi karkuun heti kun vähän suhahti. Pariin kertaan se jaksoi tuota, sitten piti päästää sisällä kauhea parku kun tyhmä akka ei tajua miten hirmuisen vaarallista ulkona on eikä älyä tulla sisälle. Tänä vuonna sekin ihme tuli koettua, että Lilli säikähti rakettia. Se raketti kyllä lähti ihan tuosta läheltä ja paukahti kovasti, ensin sisälle suditteli Piippa ja Lilli hyvänä kakkosena. Vaan sitten taas kohta takas ihmettelemään, tosin yläilmoja piti kuikuilla, että tippuuko taivas päähän. Leevi-rakas pönötti kiipeilypuussa eikä suostunut liikkumaan mihinkään, tarkkaavaisena kyllä oli, että jos tulee tarve singota karkuun. Tänään se on ollut aivan uupelossa, maannut koko päivän patterin päällä, vaihtanut vain kylkeä välillä. Kehuinkin sitä siitä, että on reipas poika kun jaksaa niin rasittavan liikkeen tehdä.

Kissanhiekka/pelletti-projekti on edelleen vaiheessa. Saunan laatikkoa käytetään usein, mutta Leevi ei siellä tykkää juurikaan käydä, tosin se on suosinut tuota katollista mallia muutenkin aina enemmän. Siellä alkaa hiekka olla lopuillaan, kohta viskaan loput pois, pesen ja desinfioin sen ja täytän pelkällä pelletillä. Se on vaikuttanut hyvältä, pissa paakkuuntuu yhtä hyvin kuin hiekassa ja paakut on minusta helpommat poistaa kuin hiekkaversiossa, mitään hajuongelmaakaan ei ole ollut. Ja se keveys! Oi, se keveys! <3

Tähän loppuun tunnelmia joulukuulta.

Piipan uusin lempilelu, juuttinaru.

Sininen hetki ja kuvauksellinen kissa.

Leevin hellässä huomassa.

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Joulu tulla jolkottaa

Meillähän ei joulua vietetä. Koskaan. Tosin kissojen vuoksi tekisi mieli hankkia oikea kuusi, sen vois sijoittaa partsille, jos siellä olis tilaa. Siellä olisi tilaa, jos henkilökunta viittis hankkiutua eroon romuista. Ehkä jonain päivänä sitten..

Kissanhiekka-kokeilu on edelleen vaiheessa. Vessassa olevaa pelletti-mikrohiekkasotkua käytetään, vaikka nyt siinä alkaa olla enemmän pellettiä kuin hiekkaa. Hienoa. Olkkarin puolella oleva katollinen hiekka-astia on edelleen enimmäkseen Leevin käytössä. Oon huomannu, että kämpässä on hienoinen kissankusen haju. Ihmettelin asiaa, mutta syy lienee siinä, ettei Leevi peittele kusiaan. Se kuseksii joko aivan takareunaan tai sitten tuohon ihan eteen ja kuopii heiluriluukkua, eikä hiekkaa. En tiedä miksi se tekee niin, on se aiemmin peitelly. Ongelmahan ratkeaa sillä, että siivoaa ne peittämättömät kuset pois, mutta tämä entisestään kannustaa siihen (siis mua), että päästäisiin käyttämään pelkkää pellettiä ja sen myötä molemmat vessat vois olla taas saunalla.

Niin ja sekin pitää sanoa, että yhtään siistimpää ei ole tuo pellettimurun  käyttö, se kulkeutuu ihan saman lailla tassuissa ja on vielä näkyvämpää kuin hiekka. Se tarttuu hienosti vessassa olevaan buklee-mattoon, mutta toisin kuin hiekan kanssa, sitä ei lakaistakaan siitä niin vaan pois. Tai ollenkaan, ei vaan lähe. Sen vuoksi oon entistä enemmän harkinnut rikkaimurin ostoa. Nyt on niin köyhät ajat, ettei voi harkitakaan, koska mitään leluahan mä en hanki jos moisen rakkineen ostan, mutta ehkä ens vuonna.

Kuvina jonninjoutavia juttuja.. ohjelmilla on niin kiva kikkailla!




Oulun valofestareilta taideteoksen yksityiskohta.

torstai 24. marraskuuta 2016

Kissanhiekkaa, paperia ja yks lekurireissu

Oon jo kauan miettinyt, että oisko tuon mikrohiekan tilalle mitään parempaa keksitty. Se kulkeutuu kaikkialle, mutta ehkä eniten ärsyttää, että koska yksi kissavessa on saunalla, niin lattia on aina ihan törkeen näkönen kun se sinkoillut hiekka kastuu. Vaikka lattian lakasis ennen suihkua, niin ei ole tavatonta, että siellä käy kissa laatikolla ja sen perään siellä märällä lattialla ja sotku on oikeasti karsee. Ja kun se ei lähde huuhtelemalla puhtaaksi vaan vaatii kunnon pesun, niin tällanen siivouksen inhoaja ei todellakaan tykkää. Meillä on siis alettu opettelemaan puupelletin käyttöön, sellasen paakkuuntuvan, rouhemaisen systeemin. Laitoin saunalle yhteen "varalaatikkoon" pellettimurua, seurasin, että laatikossa on tassuteltu, mutta mitään ei ole tehty. Sitten laitoin sinne hiekkalaatikosta molempia laatuja tuotoksia, että jos tajuavat idean, eivät tajunneet. Tänään hurautin hiekan sekaan pellettimurua ja *tadaa* joku kävi sontimassa laatikkoon, jossa on palkkää pellettiä! Muuta sinne ei oltu tehty, mutta alku se on tuokin! Se hiekka-pellettisotku ei ole kovin hyvä yhdistelmä, mutta nyt mennään näin, kunnes toi laatikko on lähes tyhjä ja sitten saunalla on käytössä pelkkää pellettimurua. Mullahan on toinen, iso luukullinen laatikko olkkarin puolella, siellä on tietysti myös hiekkaa, mutta senkin saatan muuttaa pelletiksi jos se osoittautuu toimivaksi ja kissat sen hyväksyy. Pelletti on siitäkin jee, että se kissanvessa on kevyt liikutella ja pelletin voi laittaa biojätteeseen, koska se kompostoituu. Kakkakikkareetkin voi viskata vaikka pyttyyn, koska se pelletti, vaikka paakkuuntuukin, ei muodosta sellasta tiiliskiveä niinko tuo hiekka, joten se ei tuki viemäriä. Pelkkää voittoa! Oikeestaan vähän liiankin hyvää ollakseen totta, mutta aika näyttää. 

Piipan kanssa käytiin tänään hakemassa tehosterokote. Päätin mennä kävellen, kun ei ollut juurikaan pakkasta ja matka on lyhyt. Havainnoin aika pian, että Piipasta on tullut raskas kannettava, vuosi sitten se painoi 1390 grammaa, nyt oli painoa neljä kiloa! Piippa myös huusi koko matkan vastalausetta kopille ja kylmälle ja kaikelle. Silmät oli teevadin kokoiset ja eläinlääkärissä huomas, että alusta on kostunut tassujen kohdalta. Hirmu pelvoittavaa! Piippa tukeutui minuun, se pyrki piilottamaan pään mun kyynärtaipeeseen eikä edes huomannut, että sen niskaan tuikattiin piikki. Katti punnittiin ja tutkittiin pikaisesti muutekin, kaikki oli kunnossa. Kysyin tuon yhden ylimääräisen, erittäin hankalasti hoidettavan kynnen poiston mahdollisuudesta, mutta lekuri ei suositellut, koska se on niin huonossa paikassa ja parantuakseen se vaatis ilmaa. Sanoi, että jos se jatkuvasti tulehtuu, niin sitten. No, ei se ole tulehtunut eikä tulehdu jos se minusta on kiinni, pitää ottaa sen hoitaminen vaan haasteena. Kotimatkalla Piippa oli paljon hiljaisempi, rappukäytävässä kyllä kuulutti kaikille, että sitä kidutetaan aina vaan. Kotona Leevi tuli heti tervehtimään ja nuolemaan niskaa puhtaaksi vieraista hajuista, Lilli sen sijaan suhtautui hieman epäilevästi Piippaan, mikä vähän huvitti. Kerroin sille, että seuraavaksi se pääsee rokotukseen yhdessä Leevin kanssa, koska ne ei mun luona ollessaan ole käyneet enkä tiedä niiden rokotushistoriasta yhtään mitään. Tää rokote on siitä jee, että nykyään se tarttee ottaa kolmen vuoden välein, kun ennen se annettiin kerran vuodessa. Että 2019 sitten seuraavan kerran eläinlääkäriin, jos kaikki menee hyvin.

torstai 17. marraskuuta 2016

Paperissa on voimaa

Aukasin tossa öpaut viikko sitten yhden laatikon joka sisälsi kissanhiekkapusseja. Siellä oli, kuten aina, vähän voimapaperia siinä päällä ja viskasin sen vaan vessan lattialle siksi aikaa, että laitan pissalootan kuosiin. Kun hiekka-asiat oli mallillaan ja katsoin taakse, niin Lilli istui siinä paperin päällä erinomaisen tyytyväisen oloisena. Ei elettäkään, että olis lähtenyt mihinkään, niin oli ihana paperi. Sittemmin se on saanut olla siellä lattialla, molemmat tytöt tykkää siitä niin, että välillä meinas tulla ihan taistelu kumpi siinä saa maata. Onneksi sitä on kuitenkin sen verran, että sain levitettyä sen isommaksi, jolloin molemmat pääsee siihen makaamaan. Piippa tykkää siitä myös leikissä, kauhia rapistelu vaan kuuluu, kun siellä alla aivan varmasti on jotain metsästettävää.

Sekin hyvä puoli siinä on, että Lilli pääsee Leeviä karkuun sen päälle. Ei sen tartte siis muuta tehdä kuin mennä istumaan siihen, Leevi ei tule perässä, koska se kammoaa kaikkea kovaäänisesti rapisevaa. Eikä tässä vielä kaikki! Paperi on erinomainen imemään kosteuden jalkapohjista kun tulee suihkusta, ihan huippua! Tänään väsäsin siitä ja narusta perinteisen kissanlelun, josta molemmat tytöt, etenkin Piippa, ihan villiintyi. Piipasta on tullut vähä laiska leikkimään, sen feivöritti nahkatanssittajakin alkaa olla vissii so last season.

Paperipussithan on myös aivan uskomattoman ihania noiden tyttöjen mielestä, pitänee seuraavalla kauppareissulla ostaa sellanen ihan vaan kissoja varten. 

edit: Ei aavistustakaan miksi tän tekstin tausta on valkoinen.. sorpat siitä


Täällä on varmasti joku aarre!