tiistai 29. syyskuuta 2015

Kranttuilua

Mjooh. Piippa on hyvä syömään kaikkea mitä sille tarjoaa, mutta osaa se kranttuillakin. Mulla on nyt ehkä viittä eri sorttia kissanpennun ruokaa, joita se kyllä syö, ei siinä mitään, mutta auta armias kun laitan isommille niiden ruokaa, niin siihen on iskettävä kiinni välittömästi. Nyt ruokailu on yhtä kuppien kanssa tolskaamista. Ensin laitan Piipalle, että se edes alottaa syömään. Sitte laitan isojen kuppiin, jollon Piippa menee siihen syömään, Lilli menee toiselle kupille ja Leevi-parka hohhailee, että ei saa syyä. Laitan sitten kolmanteen kuppiin loput ja työnnän Leevin eteen. Mun pitäs ehkä laittaa isojen ruokaa Piipalle, sitte vauvaruokaa seuraavaan jollon Piippa hyökkää sen kimppuun, sitte siirtää se isojen ruoka Lillin eteen ja laittaa Leeville loput. Tai ehkä luovutan ja syötän kaikille samaa. Tänään tuli Zooplussan tilaus ja siinä oli mm. Applawsin kanaa. Laitoin tarjolle ja Piippa taas iski kiinni ihan vimmassa. Lilli toiselle kupille ja ne mätti menemään ihan kilpaa. Leevi ei niin välittäny, anto tyttöjen syödä rauhassa ja kyllä ne söikin! En käsitä miten Piippa veti saman verran ko Lilli, kokonaisen pussillisen yhdellä kertaa. Se oikein ravisteli niitä palasia, oli niin jännää evästä.

Ostin Levin-reissulta fleece-ponchon. Lilli tykästyi siihen ihan täysillä ja teen siitä välillä kissankantopussin. Tänäänkin Lilli vihjaili, että vois mennä pussukkaan ja niin se teki. Kävin tyhjentämässä pesukoneen ja laittelin pyykit kuivumaan ja Lilli kulki näppärästi mukana huristen taukoamatta. Tulin sitte tähän koneelle ja Lilli pötkötteli edelleen pussissa. Piippa päätti tulla tutkimaan tilannetta, joka oli siitä vissii varsin mielenkiintoinen. Lillistä näkyi vaan pää ja Piippa meinas alkaa putsaamaan Lilliä, mutta estin sen, koska en halunnut Lillin kynsiä rinnuksiini kiinni, ilme oli jo vähän sellanen. Lilli huomas, ettei se pussissa olo ole paras idea, koska se ei mitenkään päässy tassuttamaan Piippaa ja Piippa oli aiiiiiivan liian lähellä ja liian innokkaan oloisena, että kehittelee jotain kimppuun käymis-jutskaa, joten se jätti pussin. Nyt se kehittelee iltariekkua tuossa, pään kääntelystä ja kurahtelusta tietää, että kohta alkaa ralli.

Tyttöjen välit ei ole lämmenneet riekkumista pidemmälle, mutta ei tarvitsekaan, eivät kuitenkaan tappele. Tuossa yks ilta viskelin kissoille pakastekuivattua kalkkunaa, niin ehdin jo vetästä nopsaan henkeä, kun Piippa hyökkäs sen palan kimppuun, jota Lilli söi. Vaan Lilli länttäs tassulla Piipan pään lattiaan ja tuijotti kuin sanoakseen "koitapa kerran vielä" ja päästi irti, Piippa lähti pois paikalta kiireen vilkkaa eikä yrittänyt enää. Mua huvitti ja toisaalta olin iloinen, että Lilli ei sen kummemmin siitä törkeydestä hermostunut. Nyt ne sietää sen verran hyvin toisiaan ja osaavat olla, että kaikki kolme kissaa löytyy aamulla sängystä, vaikka Lilli meneekin alkuun eri paikkaan nukkumaan. Se on myös näyttänyt Piipalle, että meikäläisen peiton alle voi möyriä nukkumaan, yhtenä aamuna heräsin siihen, että siellä oli Lilli ja heti seuraavana aamuna Piippa. Kummasti se pienikin kissa lämmittää, kun se on kropassa kiinni, huomasin. :)
         
                                                                       Kantoliina

maanantai 21. syyskuuta 2015

Reissusta kotio!

Kävin perjantaina aamupäivällä Piipan kanssa eläinlääkärissä hakemassa tehosterokotuksen. Kaikenlaista siinä ehti lääkäri jutella, esimerkiksi sen sanoi, että punaset kissatytöt on harvinaisempia ja että olisi kannattanut ottaa poikakissa, koska nartuilla saattaa yhteiselo osoittautua mahdottomaksi kun syntyy taistelua pomon paikasta. HÖH! Mistäpä tuon olisin edes älynnyt, mun mielessä oli vain, että Lilli ei joutuisi kahden pojan mielenkiinnon kohteeksi, kun siinäkin on jo kestämistä, että Leevi ahistelee. Aika näyttää sitten, mitä tapahtuu, en halua ajatella edes asiaa.

Sitten pitikin lähteä Leville viikonlopun viettoon. Olin nakittanut työkaverille kissojen hoitamisen. Kaveri otti perjantai-illan käynnille mukaan miehensä, että tämä pääsee Piippaa katsomaan. Olin jo sanonut, että Lilli epäilemättä ilahtuu siitä, että taloon tulee mies ja niinhän siinä kävi, Lilli suorastaan hurmioitui ja varmaan varasti huomion. Kuka sellasesta pienestä rääpäleestä vois edes kiinnostua, kun paikalla on muhkea iso tyttö!

                                                                      Ihana mies!!

Mulla oli reissussa karsee ikävä kissoja. Kotiin päästyä odotin Lillin ripittävän mut, mutta ei sanonu mitään! Piipalla oli ollut ehkä eniten ikävä, sen pystyi päättelemään siitä, että se antoi pidellä normaalia enemmän, eikä kiemurrellu sylistä pois silloinkaan, kun kippasin kissin selälleen ja suukottelin kovasti. Lilli pakeni aika pian mun hellyyden osoituksia kaapin päälle, että hullu akka kun pussailee ihan liikaa! Leevi tapansa mukaan ei hötkyillyt, seurasi kuitenkin tiiviisti kannoilla. Illalla oli sitten taas taistelua siitä, kuka siinä meikäläisen pään vieressä nukkuu ja Piippa olisi halunnut painia. Homma päättyi siihen, että kolmikko kirmasi olkkariin kun viimein ärähdin ärräpäitä, hissuksiin ne sitten hiippaili takaisin ja loppuyö sujui hyvin. Kahdeksalta aamulla oli taas herätys kun jotain nujakointia oli sängyn alla, mutta koska olin saanut nukkua ihan rauhassa, niin ei sen väliä. Nyt on onneksi vielä pari vapaapäivää, niin toipuu reissun rasituksista.
 
                                                       
                                                  Jätä jo se kännykkä ja rapsuta mua!

tiistai 15. syyskuuta 2015

Rallihirmut

Lilli ja Piippa on nyt toista iltaa vetäneet rallia! Ei haittaa, vaikka jännitys kasvaa liikaa ja leikki päätyy murinaan puolin ja toisin, ne kuitenkin leikkii! Enimmäkseen se menee niin, että Piippa jahtaa Lilliä, joka kirmaa karkuun innoissaan, se päättyy usein siihen, että Lilli alkaa jahtaamaan Piippaa ja kun se on tottunut Leevin kanssa olemaan varsin raisu, niin sitte pientä alkaa pelottaa. Mutta kuitenkin! Lilli on ehkä hoksannut, että jos se mielii rällätä muutenkin kuin yksin (ei yhtään hauskaa), niin sen pitää oppia sietämään Piippaa, koska Leevi ei enää ralleja vedä. Se on vissii niin loppuun saakka kiusattu ja rasitettu Piipan toimesta, että varmaan laittaa tassut ristiin siitä ilosta, että joku muukin kuin se on Piipan mielenkiinnon kohteena.

Tuossa leikittiin myös laser-hiirellä ja Leevikin muutaman kerran vaivautui juoksemaan sen perässä. Ekalla juoksukierroksella Piippa jäi jalkoihin, mutta se oppi kerrasta ja parilla seuraavalla se teki hirmuisen hienon loikan ilmaan justiin ko Leevi oli kohdalla. Se on hämmästyttävän nopea reflekseissään. Sitten Piippa alko jahtaamaan valopistettä ja Leevin mielenkiinto lopahti siihen. Iltariekkujaisten ideana on taata hyvät yöunet meille kaikille, mutta tuo pieni pakkaus latautuu aika nopeesti kyllä.

                                                          Kyllä näillä passaa pinkoa!

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Piippa, Piippanen, Pimpula

Tuo tytsykkä tuo kyllä elämään hirmuisesti iloa! Ehkäpä ihan meidän kaikkien, Lillinkin, nyt kun sen ei tartte rähjätä sille joka käänteessä. Tuossa yks päivä helliinnyin tikahtumiseen saakka, kun Lilli pesi itseään ja Piippa selvästi otti mallia. Lilli oli jalkatuolin päällä ja Piippa olkkarin pöydällä matkimassa. Aina välillä ajatus herpaantui ja piti hypähdellä, mutta sitten se taas vilkaisi Lilliä joka uutterasti jatkoi pesuaan ja niinpä sitten Piippakin. Tätä jatkui lähemmäs kymmenen minuuttia ja aloin ajatella, että oonko koskaan nähny Lillin pesevän itseään niin huolella ja että näyttääkö se tietoisesti mallia tuolle kakaralle? Ja Leevi-rakashan on edelleen ihan käsittämättömän ihana Piippaa kohtaan! Illalla se sai jopa vähän nuoltua Piipan päätä ennenko se intoutu taas riehumaan ja toisaalta Piippa nuoli Leevin korvaa ja yritti pestä sen viikset, mutta sitten riivaaja otti taas vallan ja piti pureutua kaulaan/korvaan/tassuun kiinni. Hyvin se kuitenkin tajusi ilman isompia komenteluja Leevin taholta, että nyt ois nukku-aika, paino päänsä Leevin kylkeen ja alko koisimaan. Aawwww!!

Tänään oli Piippa taas herättäjänä kahdeksan aikaan. Onneksi olin nukkunu hyvin ja ihan sopivan pitkäänkin, niin jakso nousta. Aamupalan ja vessareissun jälkeen Piippa riehui kiipeilypuussa niin, että lopulta läähätti suu auki, mutta ei vaan malttanu lopettaa. Mun piti mennä sohvalle istumaan, jollon se jätti kiipeilypuun rauhaan ja siirty viereen. Aikansa se siinäkin yritti riekkua, minä sille juttelin hissuksiin mukavia ja urvahti se viimein uneen. Kolme tuntia se veti unta palloon ja sitten oli taas uudistunut kissa valmiina uusiin riekkumisiin!

Tässä pari videota siitä, miten Leevi saa Piipan lopettamaan riehumisen (äänet lähtee Leevistä ja sorppa kun vessan lattia ei ole edustuskunnossa) ja miten Piippa riekku puussa...


lauantai 12. syyskuuta 2015

Aamupörinöitä

Piippa päätti herättää mut 7:30. Lähti se lipettiin kun kiljahdin, kissan terävät kynnet selässä karistaa unet hetkessä. Ajattelin kuitenkin nousta ylös, kuudes työpäivä (tai no ilta) edessä, vaan sitten koittaa pari vapaapäivää, joten päätin pestä pyykit pois kuleksimasta ja leipasta sämpylöitä, ihan ko oisin hyvinkin ehtoinen emäntä.. en ole, tää on just sitä pörinää, mikä otsikossa tuli sanottua. Joku väsymyksen tuoma sekavuustila yhdistettynä ajatukseen, että viimein pääsee vapaalle.

Mutta oli mulla asiaakin. Lilli ja Piippa on lähentyneet viimeinkin. Hyvin vähän, mutta silti. Se ilmenee niin, että joka kerta kun tulevat vastakkain, Lillin ei tartte tassuttaa ja myös niin, että Lillikin on siirtynyt nukkumaan sänkyyn. Se oli pitkään poissa sen jälkeen kun Piippa keksi, että siellä pitää nukkua koska muutkin nukkuu. Piippa myös välillä uhitteli oikein ja "vallotti" sängyn, seisoi tomerana ja tuijotti Lilliä, että tää on nyt mun aluetta. Vaan viime yönä kaikki kolme nukkui vieressä ja olivat niin, että Piippa nukku Leevin ja Lillin välissä. Piippa on myös alkanut vähän sellaseksi, että se tulee viemään huomion jos palluttelen ja silittelen muita. Eilen piti siirtää se pois Leeviä härkkimästä kun nukkumaan mennessä oli se Leevin spesiaali-hetki. Kyllä se pysy poissa, varsin tottelevainen tyttö, mutta vaatii välillä vähän topakamman kiellon, että uskoo. Tänään se änkes syliin kun silittelin Lilliä, ihan vaan uhalla, koska Piippakaan ei välitä olla sylissä ja silittelykin on sen mielestä vain kutsu reuhaamaan. Lilli lähti sitten pois kun sitä selvästi syletti, vaikka paremmin tuota kakaraa sietääkin. Kyllä se tästä!


keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Pellettiloota ja notkuva raapimapuu

Ajattelin, että laitan kuitenkin, vaikkei tarvetta ole, kissalapsen laatikon hollille ja sinne noita tilaamiani pellettejä, että jos kelpais ja sais käytettyä pois. No, ihan ei menny niiko aattelin, Piippa nimittäin tykkää käydä hakemassa sieltä laatikosta pelletin tahi kaksi laatikon edustalla olevalle matolle ja sitten alkaa riehumaan niiden kanssa. Matto on jatkuvasti rutussa ja Piipan riekkumisen vuoksi esimerkiksi Lilli kuvittelee, että siellä maton alla on jotain jännää ja senkin pitää päästä rempomaan se matto nurin jos oon sen oikassu. Ehkäpä viskaan pelletit roskiin ennenko toi kakara tukehtuu sellaseen.

Raapima/kiipeilypuu, joka tuli kissojen mukana, taitaa olla menneen talven lumia. Se on itse tehty, oikean puun runko, johon on sitten viritetty pari vaneritasoa ja runko päällystetty narulla. Kissakuiskaaja yritti tukevoittaa toista tasoa, kun se lonksu jo niin, että kiinnitykset antaa kohta periksi, mutta ei auttanut, tukirauta on vääntynyt jo molemmin puolin Leevin painosta. Uuden osto olisi edessä, mutta ongelmana on löytää tarpeeksi korkea, jossa olis tarpeeksi tukevat tasot. Itse hökötys pitää myös pystyä kiinnittämään seinään, mutta se on ongelmista pienin. Niin ja sekin vielä, että millä helvetillä mä tuon saan palasiksi ja raahattua roskiin? Kokonaisenakaan sitä ei pysty yksin siirtämään, painaa aivan älyttömästi.

Leevi ja Piippa tulee hyvin juttuun enimmän aikaa, mutta joskus kakara käy Leevin hermoon ja sitä kun ei meinaa päästä edes karkuun mihinkään... sorppa syntisestä pystyvideosta, mutta tuli kiire kun huomasin mitä tapahtuu.


maanantai 7. syyskuuta 2015

Reuha-aamu

Piipalla on ollut tälle aamua ihan älyttömästi virtaa. Se nukkui suurimman osan eilistä päivää ja antoi meikäläisen nukkua suurimman osan yötä, sievästi ite nukkui mun selän takana, aiheuttaen kyllä sen, että pelkäsin lyttääväni sen kääntyessäni, vaan osaahan se väistää. Yöaikaan oli kuitenkin jonkin verran riehuttu, mutta lamppu ainakin sai olla rauhassa. Rapinatunneli oli kyllä aivan kasassa, en ymmärrä miten en herää siihen ääneen mikä syntyy kun sen kanssa riehutaan, on kuitenkin aika kova ääni. Mutta en valita! Kun sitten viimein heräsin, ei ole ollut rauhallista hetkeä.  Mukavaa on ollut se, että Leevi leikkii tuon rääpäleen kanssa ihan kunnolla. Kun menin vessaan, Piippa härkki Leevin kimpussa ja Leevi sieti oikein hienosti sen huitomiset ja puremiset. Leevi yritti nuuskia kunnolla, mutta eihän se onnistunut, kun toinen riekku selällään ja huito tassuillaann. Rallia ovat vetäneet pitkin poikin eikä Piippa kyllä enää niin välitä edes Leevin sähinöistä. Piippa kunnostautui myös hiekkalaatikolla sotkemalla puoli vessaa hiekkaan ja leikkimällä taas pissakökkäreellä. Argh! En tajua sitä, eikö kissan pitäis olla siisti eläin eikä leikkiä eritteillä?

Mutta Lilli... pikkusen meinaa mennä hermo siihen. Se vois jättää tuon rääpäleen rauhaan kun se ei häiritse sitä millään lailla vaan välttelee konflikteja, vaan ei. Kun Piippa juoksentelee ja leikkii, niin Lilli lähtee perään ja kun saa kiinni, yrittää tassuttaa ja tänään huomasin, että myös purra. Pelottaa tuon pienen puolesta, että jos Lilli pääsee siihen kiinni kuten Leeviin ja puree sitä päästä (tai mistä tahansa) kuten Leeviä, niin saattaa tulla rumaa jälkeä. Ensin ajattelin, että sekin haluaa leikkiä, mutta kyllä se on ihan jahtaamista siinä mielessä, että haluaa kurittaa tuota kakaraa. Se on Leevin kanssa tottunut siihen, että voi olla ihan vapaasti raisu otteissaan ja Leevihän kyllä pistää sen ojennukseen sitten kun menee yli ja joutuu parkumaan, mutta ei tuo pieni sille pärjää muussa kuin ketteryydessä. Onneksi on paikkoja mihin se mahtuu, mutta Lilli ei. Kamala alottaa työt kun viimeisin asia on tämmönen minkä näki. :( 

edittiä illalla: No eihän täällä ole ollut hätäpäivää! Lilli ja Leevi tuli ovelle vastaan, Lillin piti ihan jutella. Piippakin tupsahti paikalle, mutta se oli kiinnostunut vain Leevistä, joka kyllä jaksaa hämmästyttää mua kärsivällisyydellään. En tiedä mitä täällä on tapahtunut mun töissä ollessa, mutta ainakin Piippa seuraa myös Lilliä ahkerasti, se yrittää vissii väkisin ystävystyä. Eikä tunnu tajuavan, että Lillin häntään ei ehkä kannata koskea silloin kun se on justiisa menossa vessaan tarpeilleen ja sitten alkaa murisemaan sille kun se ei tykkää. Ole nyt näiden kanssa...

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Viimenen lomapäivä

Nyt se loma sitten loppuu. Uutena asiana Piipan elämään tulee se, että henkilökunta on ainakin sen vajaan 9 tuntia päivässä jossain muualla ja ihan miten sattuu. Säännölliset ruoka-ajat voi unohtaa ja syytä on tottua siihenkin, ettei henkilökunta ehkä jaksa pysyä hereillä kakaraa leikittämässä. Eikä välttämättä suhtaudu kovin kärsivällisesti siihen, jos ipana haluaa yöaikaan reuhata henkilökunnan pedissä. Kuten viime yönä. Täällä on muutenkin pidetty jonkunlaista rallia pitkin yötä, onneksi en häiriinny siitä enää. Hiekkalaatikossa on reuhattu, pissikökkäre on pitänyt taiteilla lattialle. Nojatuolin takana olevan lampun kuvut oli suunnattu uudelleen, ei kelvannut se, että ne kaikki sojottais kohti kattoa. Sängystä löytyi pallo, illalla sängyssä lukemani kirja taas löytyi lattialta. Mutta sellastahan se on pienen kissan elämä, enimmäkseen nukkumista, mutta sitten hereillä ollessa hanat kaakkoon.


Leeviä on pitänyt jahdata ja Leevi on antanut jahdata, riehaantuen välillä itsekin jopa jonkun lelun kanssa teutaroimaan. Huvittaa kun se jolkottaa muka kovin villinä Piippaa karkuun ja välillä intoutuu kirmaamaan häntä kaarella. Epätoivon vimmalla oon yrittäny saada siitä videota, mutta ei vaan onnistu. Joko on liian pimeää tai sitten Leevi huomaa aikeet ja leikki loppuu siihen, koska ei voi sietää kameralla/kännykällä sohottelua. Ja kyllä mä mieluummin katson sitä leikkiä niin, että se kestää kuin torppaan sen vain todisteita kuvatakseni.

Lillin korva on nyt karvoja vaille ehjä. Se myös yllätti tuossa äsken: hyppäsi kiipeilypuun ylimmälle tasolle vissii aikomuksenaan mennä sinne nukkumaan, mutta siellä olikin Piippa. Aattelin, että nyt taas alkaa tassutus ja Piipan murina ja yritin jutustella sohvalta käsin sillee rauhottavasti. Lilli nuuski Piippaa mustuaiset suurina ja minä nousin ylös ja kehuin kehumasta päästyäni Lilliä hienoksi tytöksi. Sitten Lilli varovasti nuoli Piipan päätä ja vähän korvaa, Piippa vaan vähän venytteli. Lilli tuli alas ja minä sitä silittelemään ja kehumaan lisää, Lilli tykkäs niin, että viikset sojotti suoraan eteenpäin. Haluan uskoa, että Lilli oppii vielä sietämään Piippaa. Tosin olen alkanut kallistumaan sille kannalle, että siihen voi mennä vuosia.

 

Tähän vielä kokeiluna Youtube-video Piipan potkis-leikistä parvekkeella..




torstai 3. syyskuuta 2015

Etiäppäi!

Kaikenlaista pientä edistymistä, joka päivä!  Vielä toissapäivänä Piippa ei päässyt hyppäämään parvekkeella olevalle pöydälle, tänään pääsi. Sen silmät ei rähmi enää juuri ollenkaan ja se on kaikenlaisessa metsästyksessä kehittynyt varsin taitavaksi. Siitä intoutuneena se on alkanut hyökkimään myös mun verkkareiden kimppuun, ei siis itse jalat kiinnosta, mutta leveät lahkeet kyllä kun ne kävellessä heiluu. Piippa on myös yllättänyt tulemalla sänkyyn jossain vaiheessa yöllä/aamulla, mikä on ihanaa, mutta toivottavasti se ottaa oppia noista kahdesta, että se sänky ei ole mikään reuhaamiseen tarkoitettu paikka. Ei se kyllä ole ko kerran herättänyt riekkumalla kinttujen päällä, tänäkin aamuna hyvin sievästi nukkui jalkopäässä. Sitten se ilo alkaa kyllä kun nousen ylös, pitää ravata ko mieltä vailla ja tehdä voltteja.

Lillin korvahaava on taas parempi. Lilli on myös käyttäytynyt paremmin Piipan kanssa. Kyllä se antaa vielä tassua, mutta aika vaisusti. Nyt justiin tätä kirjottaessa se jopa leikkii Piipan kanssa, juoksee sitä karkuun sellasta idioottiloikkaa kun Piippaa väijyy jossain ja on hyökkäävinään kimppuun. Rapakunnossahan se on Piippaan verrattuna, mutta jospa se tuosta vielä petraantuis kun se tajuaa, ettei Piippa ole sille mikään uhka. Toki se joutunee asettamaan omastakin puolestaan rajat tuolle rääpäleelle, mutta niinhän sen pitää mennäkin.

Leevin elämässä ei mullistuksia ole tapahtunut. Se viihtyy enimmäkseen erillään muista, ainoa mikä saa sen vähän innostumaan (ruuan lisäksi) on se, että meen nukkumaan. Tänään Lilli tässä härkki ja totesin sille, että mennään päikkäreille. Leevi nukku tuolissa makkarissa, kun Lillin kanssa tultiin paikalle. Kun pääsin sänkyyn, Leevi tuli välittömästi leipomaan peittoa ja Lilli meni nukkumaan Leevin lämmittämälle paikalle. Leevillä on joku ihmeen rakkaus-suhde fleeceen, se ei välitä siitä muuten, mutta kun laitan sen peitoksi, se tulee ja alkaa hyvin määrätietoisen leipomisen ja on niin onnellinen, että kuolaa. Aikansa se leipoo ja käy sitten nukkumaan tyynyn viereen. Jos ei ole fleeceä, ei ole leipomistakaan. En edes yritä ymmärtää mistä se johtuu. Mulla on nojatuolissakin fleece suojaamassa sitä kissankarvoilta, mutta se ei koskaan mene siihen tuoliin. Pitääpä itseasiassa kokeilla kelpaako se tuoli nukkumiseen jos otan peiton pois...

Ilmat on kylmenneet niin, että yöaikaan tässä huushollissa ei enää ole vapaata liikkumista partsille. Ei tuo vissii kissoja haittaa, mutta oishan se kiva, että niillä ois sinne pääsy aina. Sen verran kylmä on, että iltasinkin pitää jo laittaa välillä ovi kiinni. Lilli kyllä osaa pyytää sinne raapimalla lasia, Leevi tavallisesti vaan istahtaa oven luo ja odottaa maailman tappiin saakka, että tajuan avata sen. Saattaa se joskus naukasta kyllä. Saa nähä miten Piippa alkaa osoittamaan halunsa parvekkeelle, se ei erityisesti kyllä viihdy siellä nyt kun on kylmempi, mutta eipä sillä ole sellasta turkkiakaan kun noilla kahdella.

                                                               Tämmöset varpaat!

                                                     Rinnakkaiseloa.. eiko nukkumista

                                                                Silmät savukvartsia