maanantai 21. syyskuuta 2015

Reissusta kotio!

Kävin perjantaina aamupäivällä Piipan kanssa eläinlääkärissä hakemassa tehosterokotuksen. Kaikenlaista siinä ehti lääkäri jutella, esimerkiksi sen sanoi, että punaset kissatytöt on harvinaisempia ja että olisi kannattanut ottaa poikakissa, koska nartuilla saattaa yhteiselo osoittautua mahdottomaksi kun syntyy taistelua pomon paikasta. HÖH! Mistäpä tuon olisin edes älynnyt, mun mielessä oli vain, että Lilli ei joutuisi kahden pojan mielenkiinnon kohteeksi, kun siinäkin on jo kestämistä, että Leevi ahistelee. Aika näyttää sitten, mitä tapahtuu, en halua ajatella edes asiaa.

Sitten pitikin lähteä Leville viikonlopun viettoon. Olin nakittanut työkaverille kissojen hoitamisen. Kaveri otti perjantai-illan käynnille mukaan miehensä, että tämä pääsee Piippaa katsomaan. Olin jo sanonut, että Lilli epäilemättä ilahtuu siitä, että taloon tulee mies ja niinhän siinä kävi, Lilli suorastaan hurmioitui ja varmaan varasti huomion. Kuka sellasesta pienestä rääpäleestä vois edes kiinnostua, kun paikalla on muhkea iso tyttö!

                                                                      Ihana mies!!

Mulla oli reissussa karsee ikävä kissoja. Kotiin päästyä odotin Lillin ripittävän mut, mutta ei sanonu mitään! Piipalla oli ollut ehkä eniten ikävä, sen pystyi päättelemään siitä, että se antoi pidellä normaalia enemmän, eikä kiemurrellu sylistä pois silloinkaan, kun kippasin kissin selälleen ja suukottelin kovasti. Lilli pakeni aika pian mun hellyyden osoituksia kaapin päälle, että hullu akka kun pussailee ihan liikaa! Leevi tapansa mukaan ei hötkyillyt, seurasi kuitenkin tiiviisti kannoilla. Illalla oli sitten taas taistelua siitä, kuka siinä meikäläisen pään vieressä nukkuu ja Piippa olisi halunnut painia. Homma päättyi siihen, että kolmikko kirmasi olkkariin kun viimein ärähdin ärräpäitä, hissuksiin ne sitten hiippaili takaisin ja loppuyö sujui hyvin. Kahdeksalta aamulla oli taas herätys kun jotain nujakointia oli sängyn alla, mutta koska olin saanut nukkua ihan rauhassa, niin ei sen väliä. Nyt on onneksi vielä pari vapaapäivää, niin toipuu reissun rasituksista.
 
                                                       
                                                  Jätä jo se kännykkä ja rapsuta mua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti