maanantai 21. maaliskuuta 2016

Ole nyt tässä sitten

Leevi herätti laittamalla meikäläisen frisyyrin uuteen uskoon. Toki siihen on kivempi herätä kuin jollotukseen, mutta on se vähän ällöä, kun hiukset on sitten aivan märät. Yritin olla, etten huomaiskaan, mutta koska loppua ei tuntunut tulevan, nostin pään ja tyrskähdin nauruun, kun heti kuului varsin Leevimäinen töminä kun se kiiruhti ruokakipolle. Kävin pesemässä hiukset ja sitten kateille evästä, Leevi oli niin onnellinen, että sen piti lopettaa välillä ja käydä laulamassa ulko-ovella, ennenko jatkoi syömistään.

Lilli on alottanut taas oksentamisen. Tänään huomasin sillä myös haavauman korvan luona ja aloin miettimään, että mikä ihme voi olla syynä. Keksin sen aika pian: olin saanu edellisessä tilauksessa kissanruokanäytteen kuivaraksuista, Pure Naturalin ankkaa. Se on vehnätön tuote ainakin, mutta joku siinä vissii mättää. Sekoitin sen tuohon normaalisti käytettävään Applawsin raksuun ajatellen, että se menee siinäkin mielessä, että se on ankkaa, mutta virhehän se oli, kuten nyt huomaan. No, roskiin lensi se sekoitus. Minä joutaisin roskiin myös, kun en kaikista pyhistä päätöksistä huolimatta osaa olla tarjoamatta vääränlaista ruokaa tuolle herkkähipiäiselle. Tilasin myös Zooplussalta ison määrän lammaspohjaista märkäruokaa. Kokeilin tossa välillä samaa merkkiä, mutta kanapohjaisena, riisillä ja perunalla ryyditettynä, mutta minusta näytti, että Lillin kutinat lisääntyi. Nyt ne taas olis vähentyneet, kun märkäruokana on lammasta. SEN vuoksi tilasin myös pienen pussin Applawsin kuivaruokaa, jossa on kanaa ja lammasta. Nyt sitä ei ainakaan uskalla/voi kokeilla, mutta myöhemmin kyllä meinasin tyypata. Täältä kotimaastahan ei saa tuotakaan ja se on ihan oma juttunsa millasta vääntöä Saksasta tilaaminen on, en ala edes avautumaan siitä. Mutta ans kattoo.

Piippa on täysin tervehtynyt. Se on antanut massun haavan olla rauhassa ja on kaikin puolin hyvässä kunnossa. Oli ilon päivä kun se ekan kerran naukaisi sillä lailla entiseen malliin! Nyt se on jo tormistunut ja juttelee kuten ennenkin. Mamman pikkunen!





tiistai 15. maaliskuuta 2016

Kuvaton postaus

Eilen olin niin huolesta mykkyrällään, että ei mitään rajaa. Olin jo suunnitellut nukkuvani lattialla olkkarissa ja vaikka mitä, kun tuntui, ettei Piippa tokene ollenkaan leikkauksesta. Mulla on takana vain yksi kokemus aiemmasta tyttökissastani ja sen kanssa ei ollut mitään häikkää, se virkosi nopeasti ja oli ihan muina kissoina heti. Myöhään illalla Piippa kuitenkin näytti, että kykenee hyppäämään sänkyyn ja sieltä pois, joten pääsin nukkumaan sinne kissojen kanssa. Huonoa unta se oli kyllä, pelkäsin, että huitasen tai potkaisen Piippaa unissani ja kun kävin vessassa, piti takas tullessa tarkistaa missä se nukkuu, kun se vaihtoi paikkaa jatkuvasti.

Piippa alkaa vasta nyt, toisen päivän iltana, olemaan vähän sinne päin, mitä se oli ennen tätä operaatiota. Se on pissannut, syönyt ja juonut, mutta sitä ei nappaa mikään leikkiminen (tietenkään) eikä muutenkaan välitä olla kenenkään seurassa. Hain aiemmin päivällä Zooplussan paketin ja siinä pahvilaatikossa se tykkää nyt olla. Yritti kiivetä sinne, pelkäsin sen aukasevan vatsan haavan siihen reunaan kun se ei sinne aikonu hypätä, niin kaadoin laatikon ja sinne se meni nukkumaan. Laitoin äsken ruokaa tarjolle, niin ilokseni se tuli heti paikalle ja yritti puskea mun jalkaa silleen vähän hyppäämällä, kuten sen tapana on. Vaisuksi se jäi, mutta silti. Ja söi halukkaammin kuin tähän saakka. Kissat on erilaisia, toipuvat eri lailla, kyllä mä sen tiedän, mutta toivoisin kuitenkin tilanteen normalisoituvan nopeasti, on tuskallista seurata toisen huonoa olemista kun mitään ei voi tehdä. Piippa kun ei muutenkaan ole mikään "ihmiskissa", niin olen antanut sen olla rauhassa ja lähinnä noiden lajitovereiden hoivattavana. Jos olen rapsutellut, niin olen kehunut kovasti hyväksi ja hienoksi tytöksi, sen se taitaa ymmärtää ja hurisemaankin se on alkanut.

Vaikka mun suurin huomio on nyt kiinnittynyt Piippaan, niin en kyllä voi edelleenkään muuta kuin ylpistellä siitä, miten hienosti Lilli ja Leevi on olleet ja toimineet tuon toipilaan kanssa. Eilen ne oli niin rauhallisia ja varovaisia, ei yhtään edes yrittäneet riekkua ja lähestyivät Piippaa varovaisesti ja olivat niin helliä sitä kohtaan, että hyvä etten alkanut parkumaan. Tänään ovat jo vähän vetäneet keskenään rallia, sitten kaikki kolme yhdessä tutkivat uutta lelua (ei siitä sen enempää, ko että heippa hei nekin eurot) ja antoivat tilaa Piipalle, vaikka se ei siihen reagoinut juuri ollenkaan. Lillin kanssa päästiin leikkimään palloillakin, kun Piipasta ei nyt ollut väliin tulijaksi.

Kyllä tää tästä, voiton puolella jo ollaan.

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Piipan steri

Tänään on Piipan elämän alkutaipaleen ehkä rankin päivä, kun vein tyttösen leikattavaksi. Aamulla yhdeksältä oltiin Eläinlääkäriasema Lemmikissä, hain tytön kolmelta takaisin kotiin. Leikkaus meni hyvin, tikkejä ei ole, vaan haava on kudosliimalla kiinni. Piipalla ei ole myöskään mitään kauluria, eläinlääkäri tykkäs, ettei sellasta suosittele, kun se on kissalle ikävä, että mieluummin sitten bodysuit jostain trikoopaidasta tms. jos tarttee haavaa suojata. Sanoi, ettei sitä tarvitse erityisesti puhdistellakaan, tarkistaa vain päivittäin ja putsaa jos tarttee, että mitä vähemmän siihen kiinnittää huomiota, sen parempi. Liiallinen huomiointi saattaa aiheuttaa sen, että Piippa alkaa nuolemaan sitä jatkuvasti.

Kotiin saapui kovasti tokkurainen raasu. Ensimmäisen vajaan tunnin makasin sen vieressä olkkarin matolla. Sitten Piippa alkoi pyrkimään makkariin, nostin sen sängylle kun se sinne yritti, mutta se möngersi heti sängyn toiselle laidalle ja selvästi yritti hypätä lipaston päälle. Kannoin sen takas olkkariin, kokeilin josko se viihtyisi vessan vakiopaikalla tai lepolassissa, mutta ei, makkariin vaan ja lipastoa kohti. Vein sen takas olkkariin jälleen kerran ja lähdin hätistelemään Lilliä pois sängyn alta, että saan oven kiinni, niin eikö tää neiti hoiperrellut sinne lipaston luo ja havahduin asiaan kun kuului piiiiiitkä parku ja katti makas oikosenaan lipaston vieressä, oli sitten yrittänyt hypätä sinne päälle. Siihen sattu varmaan kamalasti! :( Lilli sinkosi siinä vaiheessa pois makkarista ja minä kannoin Piipan taas olkkariin ja löin makkarin oven kiinni. Toipilas lähti kohta vessaan, aattelin, että se menee pissille, mutta siltä tulikin yrkkä. Nyt se kyköttää pissalaatikoiden luona ja jätin sen siihen, kaipa se ite osaa päättää missä sen on paras olla.

Lilli ja Leevi ei ole sähisseet ollenkaan Piipalle, vaikka vähän sellasta pelkäsin. Kumpikin on käynyt pesemässä sen pään, mutta kun se lähtee liikkeelle, niin Lilliä alkaa epäilyttämään moinen hoipertelu. Ei silti ole ollut mitään pelättävää niiden taholta, Leevi antaa olla ihan rauhassa, makoilee siinä suosikkipaikassa vessassa lähettyvillä ja Lilli on eteisessä niin, että se näkee siitä Piipan.

Eläinlääkäri oli taas aivan intona Piipan nimestä. Kun menin hakemaan, hää heti ovelta sanoi, että "Oot kyllä todella osuvan nimen valinnut!" ja pois lähtiessä jatkoi, että "Ihmiset antaa kissoille usein jotain muka muodikkaita nimiä. Tämän kissan nimi ei ole muodikas, vaan osuva, hyvin kissaa kuvaava! Onnittelut erinomaisesta nimivalinnasta!" Minä jaksan huvittua siitä, miten tuo lääkäri on niin innoissaan tuosta nimestä.

Toipilaasta pari uneliasta kuvaa, viimeisenä vessan suosikkipaikka, siinä viihtyy kaikki. Yksitellen.