perjantai 24. kesäkuuta 2016

Juhannuksen aikaa

Heti alkuun juhannusruusu jakoon, täällä se kukkii silloin kun nimen mukaan kuuluukin. Eikä toukokuussa. Tuoksu oli kyllä kertakaikkiaan huumaava.


Kissojen juhannus menee siinä missä mikä tahansa muukin päivä, ulkona on vaan vähemmän ihmisiä nähtävänä. Tai no, koska on ollut ihan mukavan lämmin, niin päivät on menneet enimmäkseen nukkuessa ja illalla sitten alkaa varsinaiset rallit.

Nyt ei jaksa


Kuten aiemmin sanottu, Piipasta on sukeutunut sylikissa. No, sehän on ollut Lillin yksinoikeus tähän saakka ja nyt onkin ongelma, että miten Lilli pääsee syliin jos Piippa on jo siinä. Koska Lilli on turhan fiksu, se ratkaisi asian sillä, että alko kauhomaan puseronkaulusta ja kun venytin sitä, se kurahti onnesta ja kiipesi sisään. Siinä oli sitten kaksi tyytyväistä kissaa.


Toinen hupasuus oli se, että sanoin kaverille sen täällä käydessä, etten ymmärrä miksi kissojen kiipeily/raapimapuihin laitetaan pesäkolot alas, että ei kissat siellä viihdy. Ja miten kävi heti seuraavana päivänä? Ensin Leevi ja kun se luovutti paikkansa, niin sitten Lilli. Että se siitä.



torstai 16. kesäkuuta 2016

Ruokaa ruokaa!

Oon ihmetellyt jo jonkin aikaa, että mistä kissoille tulee hetkittäinen suurnälkä,  kuten nyt viime aikoina. Lilli kunnostautui pariin otteeseen myös ahmimalla ja sitten oksentamalla. Aloin sitten antamaan ruokaa ihan pienissä erissä (niiko se 100g jaettuna kolmelle olis suuri määrä), niin oksentelu pysy aisoissa. Pikkasen jännäsin alkaako se varsinainen oksennsurumba taas, koska noin se alkaa aina, mutta ei onneksi. Löysin sitten parvekkeelta syötyä ruohoa kasan ja sen viereltä karvapötkön, toivoin, että se oli Lillin tuotos. Mutta ruokaa tosiaan on mennyt nyt aika kiitettävästi! Piti kaverilta lainata rahaa, että sai tilattua lisää, koska tajusin, ettei olemassa olevat riitä mitenkään seuraavaan tilauskertaan. Pihtaamisesta ja normaalia isommista raksu-annoksista huolimatta loppui silti kesken (onneksi vain kerran jouduin syöttämään shebaa), koska Zooplussalla meni yli viikko (haloo!) toimittaa tuotteet. Tavarat tuli nyt tiistaina, keskiviikkona tein uuden tilauksen ihan sillä ajatuksella, että ei varmasti lopu kesken. Ja koska tuli lomarahat, tilasin myös ison raapimatynnyrin. Ja kantokopan, koska tuo kassimalli on maattu lyttyyn.

Kissaparka joutuu syömään ruohoa pysyäkseen hengissä!

Mulla alko loma maanantaina. Ihmeekseni kissat on käyttäytyneet hyvin rauhallisesti eilisestä saakka, Piippa ei kerjää leikittämistä ollenkaan eikä Lillille ole iskenyt maailmat kaatava läheisyysvaje. Tosin nyt on ollut niin lämmintäkin, että katit ei jaksa juuri riehua muutenkaan. Mutta kotona olo on hyvä juttu selvästi!

Lillillä aivot vissii paistuu ja sillä viiraa päästä. Yhtenä yönä heräsin sen maukumiseeen enkä tajunnut ensin, että se oli Lilli. Luulin, jotta kello herättää, sitten ihmettelin, että mikä hitto se on jos ei kello. Niin tasasesti kuului maauu-maauu-maauu. Nousin istumaan ja sanoin ääneen, että mitäs helvettiä täällä melutaan, niin Lilli kipitti kiireen vilkkaa makkariin Piippa perässä ja loppuyö meni rauhassa. Lilli saa sellasia ihme hepakoita välillä, se kurkkii kattoon ja kääntelee päätään "ylösalaisin" selkää kohti ja maukuu. Ne ei kauan kestä, tuo yöllinen loppumattomalta vaikuttava ääntely oli poikkeavaa.

Leevi kierteellä


Lilli aiheutti eräs päivä melkeinpä sydärin, kun se noin vaan sai päähänsä, että partsilla tarjottavat näköalat on surkeat, korkeammalta näkee paremmin ja niin se kauhean mekkalan saattelemana päätyi tuonne oven päälle. Piippakin lähti karkuun ko rusakko puskasta, säikähti raukka. Ovi on jotain metallisysteemiä, voinette kuvitella miltä kuulostaa kun kissan kynnet raapii sitä. Lilli roikkuu etutassuilla yläreunassa ja sutii takatassuilla vauhtia. Ei ole tippunut alas kertaakaan, mutta itseä hirvittää se meno ja ärsyttää mekkala, semminkin kun se saattaa päättää kiivetä tuonne keskellä yötä. Ovihan on näin kesällä auki 24/7, ellei ole tosi kylmä. Anteeksi, naapurit!



Rellotuskuva, otettu keskellä yötä kun huvitti miten täydessä unessa Lilli oli. Se ei ole oikeasti noin läski!



Rellotuskuva kaksi, ihana auringonpaiste, ilman lämpötila vissii +4, partsilasit kiinni. Nää kissat ei tykkää helteestä, tuo oli erittäin Lillin mieleinen keli. <3



keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Huh hellettä

Saatiin kesäkelit tänne vyötärön seutuvillekin. Kissat on olleet raatoina, edes Piippa ei ole jaksanut kerjätä leikittämistä ennenko yöaikaan. Sen onni, että oon vapailla ja hereillä myöhään. Se on kyllä hupasaa, miten se melkein onnistui jallittamaan mua, että hän määrää ja minä hyppään. Se alkoi ottamaan tavaksi, että meni kiipeilypuuhun ja sieltä päästeli piiiiitkiä kimakoita naukaisuja kunnes käänsin pään sen suuntaan. Sitten se kipitti hirveetä kyytiä The Matolle ja alkoi siinä kiehnäämään, mikä on sen leikkiin kutsu. Ja minähän tottelin. Ja tottelin. Ja tottelin, kunnes tajusin, että hetkonen, sillä on kaksi lajitoveria tässä ja minä olen kuitenkin se joka reuhaa sen kanssa. Siihen loppui se ilo, vaikka välillä toki vastaan kutsuhuutoon. Nykyään se ei vaivaudu kiipeilypuuhun saakka huutamaan, vaan tyytyy nojatuolin käsinojan päältä julistamaan asiaansa.

Itse leikki on myös aika hupasaa. Kepin päässä naru ja narussa hirtettynä joku pehmeä lelu. Sen perässä se juoksee kuin vimmattu. Ihan kuten huiskan kanssa, sitä pitää kunnolla riehua sen lelun kanssa, mitään sellasta, että hissuksiin liikuttais lelua ei ymmärretä ollenkaan. Lattiat on kovilla kun se sutii syöksyessään lelun perään ja aina ei tahdo ehtiä arvioimaan hyppyjäkään niin törmäilee mihin sattuu. Valitettavasti se myös tajuaa sen narun idean, että jos lelu on kadoksissa näköpiiristä, riittää, että katsoo missä se naru on ja päättelee kun mä yritän demonstroida, että saalis on piilossa ja sen kimppuun pitäs käydä rapseen perusteella. Kun oon juoksuttanut sen läkähdyksiin, irrotan kepistä puolet ja kehun miten taitava metsästäjä se on. Keppi raahaa kolisten perässä kun Piippa lähtee lelu suussaan kunniakierrokselle. Lelu pitää viedä ainakin kertaalleen parvekkeelle ja eteisen matolle. Nyt kun partsinovi on auki 24/7, lelu päätyy usein sinne. Olen tässä jahtijohtajan ominaisuudessa vakavasti harkinnut, että sitoisin naruun kuivattua kalaa, olis Piipalla ilo sitten siitäkin, että sen saaliin saa syödä. Tuoreen kalan kanssa ei viiti alkaa moiseen.

Lillikin on kunnostautunut leikkimisen saralla. Se on alkanut tuomaan palloa vallan käteen saakka! Mielellään se syöksyy perään edelleen, kun sen viskaa, mutta kuten nykyään usein on, Piippa pilaa kaiken ryllistelemällä paikalle. Nyt sillä tosin on ollut niin mielenkiintoista seurattavaa ulkona (ilmeisesti öttiäisiä lentelee lasien ulkopuolella paljon), että Lillikin on saanut leikkiä rauhassa.

Lilli hellyyspuuskassaan puree hellästi sormea.

Voipunut Piippa

Uusi rapinapussi, Piipan mieleinen.

Tähän mahtuu pikkuinen kissi...

ja vähän isompikin.

Kuuma on

Leevi pötköllään mahan päällä. Taas!