keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Pieksämisen tasapaino

Tajusin tänään, että täällä ollaan jotenkin balanssissa sen suhteen, että kaikki antaa ja saa turpaan tasapuolisesti. Äsken Lilli makoili rauhassa lattialla, kun Leeviin meni piru ja se kävi Lilliin kiinni. Lilli karkuun, Leevi perään ja uudelleen karvojen pöllytystä ja messuamista.

Leevi ottaa turpaansa Piipalta, se kun on sitä lajia neitokainen, ettei se anna periksi ja lähde karkuun niiko Lilli. Tavallisesti ne ei edes kovin tappele, mutta joskus Leevi ärtyy enemmän antaen hammasta ja kynttä, jolloin Piipalla menee hermo, että mitäpä jätkä just erehdyit tekemään! Se alkaa pörhistelemään ja menee kaarelle kuin jossain opetusvideossa ja käy päälle, rimpula. Aina ei edes tartte, pelkkä ele siitä, että "nyt muuten menit liian pitkälle ja tulee turpaan" riittää ja Leevi lähtee pois.

Sitten Lilli on se, joka kurmoottaa Piippaa. Se ei koskaan lähde mistään "päätinpä just antaa sulle köniin" niiko Leevillä on tapana, vaan leikki vaan yltyy liian rajuksi tai sitten Piippa menee härkkimään ihan väärällä hetkellä Lilliä eikä ymmärrä ekasta varotuksesta lopettaa. Lilli harrastaa myös jahtaamista, välillä saa ihan pelätä sitä rallia, mutta Piippa on liian nopea liikkeissään jos vaan tassut pitää, joten se jahtaus päättyy usein ihan itsekseen.

Tähän loppuun asiaan liittymätön kissakuva. Yllättäen se on makaavasta kissasta.


lauantai 23. heinäkuuta 2016

Hellettä piisaa!

Kuumaa piisaa tällä hetkellä. Kissoista saa lähinnä lötkö-kuvia, kun ei ne jaksa aktivoitua tällä kelillä. Vähän jotain muutakin sentään on tapahtunut.

Pieni kiipeilypuu päätti sanoa sopparin irti, ei ollut edes vanha vielä, hemmetti. Mutta ei kai noi lastulevy/pahvihökötykset kestä edes lasitetulla partsilla.



Ostin siis ison raapimatynnyrin, että Leevilläkin ois kiva lötköpaikka. Se onkin käynyt tuolla, uskaltaa myös hypätä päälle, kun se ei heilahda mihinkään. Hyvä ostos, joka pitää kyllä siirtää sisälle heti kun saan aikaseks raivata tilaa.



Ikkunat aukeaa tuolleen ärsyttävästi alaosasta ja ei mitään kiinnitystä. Viritin hakasen, että saan ikkunan pysymään auki ja toisaalta, ettei se aukea niin, että joku laiheliini-Piippa siitä tipahtaa.



Kun on helle, hakeudutaan varjoon. Vaikka ei edes paistaisi aurinko, niin pöydän alle pitää ängetä.



Lilli heti parannuttuaan viimeisimmästä oksentelusta. Oli kyköttänyt viikon, niin varmaan mielellään venytti itteään.



Ostin persiljaruukun ja löin multaan, ajattelin, ettei se kissoille kelpaa. Sitten on Piippa. Alkuun se söikin tuota, mutta oli vissii liian tujua, nyt se tyytyy silloin tällöin vaan silppuamaan sitä.