tiistai 27. syyskuuta 2016

Tiskipöydän vetovoima

Lilli-rakas on taas ollut oksennustaudissa, perjantaina se alkoi siitä lipottelusta ja veden oksentamisesta. Ei kovin rajuna ole ollut (siis ei oksentele kymmeniä kertoja päivässä), mutta kuitenkin, eikä tietenkään ole syönyt juuri mitään. No, se on nyt parina päivänä hypännyt tiskipöydälle, joka on ollut aina kielletty paikka. Se meni sitkeästi tiskialtaalle juomaan altaassa lojuvista astioista vettä, vaikka kielsin ja nostin sen pois. Nooh, otin sitten yhden pakastusrasian ja laitoin siihen raikasta vettä ja se altaaseen. Lipas pari kertaa ja siirtyi lautaselta juomaan likasempaa vettä. Sitten laitoin siihen rasiaan lämmintä vettä ja avot, jopa kelpas! Wot tö fak? Ehkä se lämmin vesi on vatsaystävällisempää, mutta eihän se kylmää ole tuossa niiden omassa juoma-astiassakaan. Tai sitten se on kyllästynyt juomaan siitä. Täällä ei ole oikeen paikkaa toiselle kupille muualla kuin tuolla tiskipöydällä, jos lähtökohtana on se, ettei nuo riehuessaan sitä astiaa kaada. Jälleen kerran soisin, että ois laminaatin sijaan muovimatto, se antais anteeksi jos vähän ravatessa roiskuu. Kai mun pitää taipua ja antaa noille lupa hohhailla tiskipöydälläkin, ainakin jätän sinne altaaseen yhden astian vedellä täytettynä.

Piippa on löytynyt myös tiskipöydältä pari kertaa, ihan uteliaisuuttaan se sinne vissii pyrkii. Tänään sitä uteloitti mitä ihmettä Lilli siellä puuhaa, niin se hyppäs sinne tuolin selkänojan kautta meinaten kaataa koko tuolin ja liuku pitkin pöytää rymistellen ja säikähti itekkin sitä mekkalaa niin, että kirmas samantien karkuun.

Leevihän harrastaa myös tiskipöydällä seikkailua sillon kun sen mielestä tarjoillaan ihan paskaa ruokaa (kahta laatuahan täällä on syöty jo iät ajat eikä muuta ole tarjolla) tai raksuja ei ole ollut tarpeeksi. Kerran ihmettelin mistä kuuluu sellanen raaps raaps-ääni, niin se oli hellalla nuolemassa paistinpannua. Kissaraukka, jonain päivänä se varmaan kuolee nälkään täyden ruokakipon viereen.

Ole nyt sitten tässä...

perjantai 23. syyskuuta 2016

Aamulla aikaisin

Lilli-rakas yritti herättää tassuttamalla nenää, möyrimällä peiton alla ja kävelemällä päällä. Tai yritti ja yritti, onnistuihan se. Kun sitten nousin ja kävin laittamassa ruokaa, se ei syönytkään vaan lipotteli kieltään ja nieleksi, eli taas on huono olo ja se oli varmaan sen herättämisenkin syy. Avasin partsinoven, niin se meni heti natustamaan ruohoa ja kohta oksensi vettä. Toivottavasti se auttoi. Pitää viritellä toinenkin ruohikko kasvamaan sisätiloihin.

Leevi-rakas on yllättänyt jo aika monena päivänä sillä, että se leikkii. Yksin. Ostin Sinooperista pussillisen huopapalloja ja oon pari niistä antanut Piipalle, se kun tykkää sellasista. Vaan Leevipä tykkää myös! Anto tänäänkin yhdelle palluraiselle kyytiä niin, että meinas kaataa jalkalampun rymytessään. Mua  aina huvittaa kovasti se sen leikki, kun se on niin kömpelö ja niin tosissaan sen pallonsa kanssa. Mussukka.

Piippa-rakas on ottanut tehtäväkseen erilaisten ei-lelujen kanssa pelaamisen. Tavaroita, jotka se sais jättää rauhaan. Eilen ihmettelin, että mitä se natustaa matolla. No, sillä oli "perintökalleus" hampaissaan, ukilta saatu vanha käsintehty nahkainen tupakkamassi. Vein sen pois ja ihmettelin minkä päälle astuin.. no, siinä matolla oli myös lasten tumpunpidike, jota käytän jos tarttee saada lakana pysymään paikoillaan sängyssä. Kaks sellasta oli yöpöydällä, vein sen takas siihen, mutta ennenko ehdin nukahtaa, se oli kantanut sen takas matolle. Piti myös nousta kertaalleen sängystä ylös kun ihmettelin mitä pirua se kolistelee jalkalistaa vasten. Vanha paristo sai kyytiä, oli ollu palohälyttimessä ja ilmeisesti sekin oli jääny käsistä yöpöydälle ja Piippahan sen heti nappas. Tänään on sitten harjoiteltu vuorikiipeilyä... nytkö se alkaa riiwiöitymään, se kun on ollut ihan mahottoman kiltti pentu.



tiistai 13. syyskuuta 2016

Aamuherätyksiä

Oulussa on ollut todella hienot ilmat. Aurinko killittää heti aamusta ikkunoihin ja se viimeistään herättää kissat. Itse heräsin eilen siihen, että joku raapi ikkunaa. Komensin Lilliä, mutta kun raapiminen jatkui, niin tajusin unisilla aivoillani, ettei se ole Lilli, koska se lopettaa kyllä kun komentaa ja tulee kurahdellen luokse. Sitten komensin Piippaa, mutta raapiminen jatkui. Tässä vaiheessa oli pakko nostaa jo päätä ja havainnoida, että Lilli pötkötti tyynyn vieressä, Piippa jalkopäässä ja verhojen raosta pilkisti musta häntä. Leevi-perkele! Tänä aamuna sama homma, kraaps kraaps. Koska en unissaan alkanut veikkailemaan kuka kissoista raapii, niin mökelsin vaan "LOPETA!" useaan otteeseen ilman mitään vaikutusta. Siitähän sen tietää, että kyseessä on Leevi, se lopettaa vasta kun liikahdan. *huokaus* Että jos ei raavita kaappien ovia, niin sitten näemmä ikkunaa. Aivan yhtä ärsyttävää, ikkunan kohdalla on kyllä vielä se, että aurinko pilkistää huoneeseen kun katti heiluttelee verhoja ja se vie loputkin unet. Kuvaakaan ei ole, pimeässä huoneessa on turha yrittää kuvata mustia verhoja vasten/välissä olevaa mustaa kissaa. Mielipide kyllä on.

Tässä ois aamuherätyksille kissojen toimesta!

perjantai 2. syyskuuta 2016

Syksyn tullen

Kävin Helsingissä kääntymässä pikaisesti, kissoilla on hovimestari joka kävi tarjoilemassa eväät ja antamassa halukkaille rapsutuksia. Raportin mukaan ekana iltana koko kööri oli vastassa (jopa Piippa) ja kaikki ryllisti syömään kun evästä tarjottiin, seuraavana aamuna meno oli hieman hillitympää. Kun tulin iltapäivällä kotiin, niin Lilli tuli ovelle vastaan, kuten aina. Piippaa ei ois voinu vähempää kiinnostaa, ei eleelläkään osoittanut, että olin ollut poissa ja se ois sen huomannu. Leevikään ei tullut tervehtimään, mutta kun istahdin alas, se tuli luokse ja oli todella hellyydenkipeä, ihan selvästi oli kaivannut. Mamman mussupoika! <3   Piipasta näyttää tulleen myös ihan älyttömän ääniherkkä ja säikky parissa päivässä, se saa paskahepulin ihan mistä tahansa vähänkin kovemmasta äänestä, kuten vaikkapa jos tönäisen roskista joka on tässä tietsikkapöydän alla. Pitää vissii melskata nyt urakalla, että siedättyy ääniin.

Kyllähän näillä kuulee!


Tuossa ennen reissua laitoin kierrätyskeskukseen erinäisen laatikollisen tavaraa menemään. Yksi oli mäntyinen pieni ruokapöytä, joka on ollut partsilla kissojen tähystyspaikkana. Sen tilalle koottiin kaverin kanssa Zooplussasta tilattu moniosainen taso. Jo aiemmin tilasin tuollaisen tynnyrin, piti vaan poistaa siitä päälliosa, kun sen reunat oli niin pehmeät, ettei Leevi uskaltanut hypätä sen päälle parin kerran jälkeen. Se on myös pikkusen liian matala, täytyy miettiä jotain muuta ratkaisua tuohon lasien eteen.