perjantai 22. syyskuuta 2017

Ensimmäinen rokotusreissu

Tultiin äsken eläinlääkäriasema Lemmikistä, Riitta-Liisan luota. Ajattelin Martin huutavan vastalauseita kopassa (mentiin kävellen), mutta ei. Kissu oli hiljaa koko reissun ajan, jännitti ja uteloitti. Näki kotiin tullessa naakatkin ihan läheltä, Leeviä potuttais jos tietäs ja Lilliä vielä enemmän.

Martti tosiaan oli reipas poika ja herätti lääkärissä suurta ihastusta, hän kun on heikkona punaisiin kissoihin. Toinen kives ei vielä ole laskeutunut, mutta siitä ei tartte olla huolissaan, seuraavalla kerralla katsotaan asia uudemman kerran kun poika on vähän kasvanut. Nyt oli painoa 1420 grammaa. Kysyin juomisestakin, kun en ole nähnyt sitä. Ei kuulema tartte olla huolissaan, koska nää mun karvapyllyt syö pääasiassa märkäruokaa ja kyllä se juo varmasti, en vaan oo sattunu näkemään. Enemmän pitäs olla huolissaan jos kissa juo jatkuvasti, on kuulema isompi ongelma pelkkiä raksuja syövillä kissoilla huomata se, millon siitä pitäs alkaa olla huolissaan, koska ne juo muutenkin paljon.

Nyt on kissalapsella kova uupelo, nukahti matolle. Rankka reissu. 




Jännittää!





torstai 21. syyskuuta 2017

Täähän menee hyvin

Lilli ei pääse kärttymummon roolistaan mihinkään, mutta se hänelle suotakoon, kyllä se vuoden sisään pehmiää sekin. Piippa ja Leevi on jo kakaran hyväksyneet, ensin mainittu kovasti houkuttelee sitä leikkimään, jälkimmäinen antaa tulla lähelle, vaikka riekkumista ei siedäkään. Mutta eihän se tahdo sietää sitä Piipaltakaan. Piippa niin nätisti kurahtelee ja tekee valehyökkäyksiä tai "iik, kirmaan karkuun!"-juoksuja, ihan helliinnyttää!

Martti on kyllä sellanen energiapakkaus, että oksat pois. Se on myös ihan hullunrohkea, aivan toisenlainen kuin Piippa, joka arkaili/arkailee vähän kaikkea. Martti on mm. ottanut parvekkeen kiipeilypuun haltuunsa jo eilen ja kovasti suunnittelee hyppäävänsä siitä pöydälle. Piippa ei hyppää vieläkään. Onneksi Marttikin on jättänyt sen vasta suunnittelun asteelle, koska matka on sen verran pitkä enkä halua sen mätkähtävän maahan.

Huomenna on aamusta aika eläinlääkärille, pääsee Martti huutamaan koppaan. Sain myös tilaamani Nutri-plussan, oon töräytelly sitä ruokaan ja se menee ihan huomaamatta alas Martille, muille se ei tahdo kelvata. Marttikin kyllä on sellanen, että se alottaa syömään yhdestä kupista ja käy sitten kaikki muutkin läpi. Sehän kranttuili eväidensä kanssa, mutta se loppui jo, syö penturuokaansakin niiko kuuluu. Mutta koska se alkaa kulkemaan kupilta toiselle, niin Leevihän menee ja kietasee ne pentueväät suitsait. Nyt asiaa vielä voi valvoa, mutta ei enää ens viikolla, siksi toi Nutri on hyvä juttu.

Oon ollut vähän huolissani siitä, etten oo nähny Martin juovan. Eilen sitten tajusin, etten ole nähnyt noiden muidenkaan juovan, en edes muista millon viimeks esimerkiksi oisin Piipan nähny juoma-astialla. Mutta ehkei ne niin usein juokaan, koska ei ole usein raksuja ja märkäruoka on kastikkeella. Sillon kun raksuja on tarjolla, tuo puolen litran kannu vajeentuu lähes loppuun päivässä.

Pieni ja suuri mies.

Uupelo

Yksi unipaikka

Piipan leikkiinhoukutus

maanantai 18. syyskuuta 2017

Ensimmäinen kokonainen päivä

En meinannu saada nukuttua, kun piti katsoa Martin nukkumista. Toisekseen pelkäsin, että huitasen sen alas sängystä, koska mä oon todella kova pyörimään nukkuessani. Nousin myös ylös ja leikitin kakaraa keskellä yötä ihan vaan, että saan vahdittua, että nuo isommat antaa sen leikkiä rauhassa. Sitten uni voitti, Martti tais nukkua saunalla, siellä se tuntee vissii olonsa turvalliseksi. Ihmettelen vaan, miten se sietää nukkua samassa tilassa pissalaatikoiden kanssa.

Martti on kyllä varsin rohkea, ei se isosti välitä muiden murinoista ja sähinöistä, sähisee itsekin ja on saanut ainakin molemmat tytöt perääntymään sillä. Oon tietysti seurannut sen tekemisiä kuin haukka ja aamulla iski eka huolestuminen, kun se oksensi vaahtoa. En ole nähnyt sen juovan kertaakaan, se kyllä nuuski vesikippoa, mutta veti vettä nenäänsä vain, ei elettäkään juonnista. Piippa oli ihan samanlainen kun se tuli, joten en isosti aio huolestua, lisään ruokaan vettä ja se on sitä lipittänyt. Oksentamisen selittänee se, että oli varmaan nälkäinen, tarjolla ollut ruoka ei kelvannut, ei varsinkaan penturuoka, vaan pitää saada tonnikalaa, joka on täydennysruokaa. Hemmetti. Tilasin Nutri-Plussaa (cat-versiota) netin kautta, kun ei Mustissa ja Mirrissä ollut. Aion opettaa tuon sietämään sitä, koska pitäähän sen saada tarpeelliset aineet että kasvaa oikein.

Muiden käytös on menossa parempaan. Leevikin kävi tänään kahdesti nuuskimassa Marttia, sen jälkeen piti kyllä pitää murinajollotusta, mutta aika kesyä se oli eikä Martti ollut siitä moksiskaan. Lilli ja Piippa sähisee ja murisee edelleen, mutta ovat samassa tilassa ja jopa samassa sängyssä, joten onhan siinä huima ero siihen millasta elo oli Piipan saapuessa. Sekin ihme tuli tänään nähtyä, että Piippa ja Lilli nukkui yhdessä, eka kerta! Martti nukkui mun vieressä, kun oltiin päikkäreillä. Ja kovasti tuo leikkii! Ihanasti riehuu lelujen kanssa. Piippahan ei osannu leikkiä oikein kun se tuli, sitä piti aina leikittää.

Sylissäkin Martti viihtyis, se kiipeää usein olkapäälle istumaan ja ihan kuten Piippakin, se mieluiten nukkuis rintaa vasten niin, että pidän sitä käsivarrella. Piippa oppi siihen pienenä ja se luulee edelleen, että on kevyt kannateltava ja kiipee vaan rinnuksille luottaen siihen, että laitan käden alle. Martille opetan heti alkuunsa kantopussissa olemisen, vaikutti olevan siihen oikein tyytyväinen, otti pitkät tirsat siellä. Eihän sitä jossain sohvalla esimerkiksi tartte, mutta tuntuu, että usein se läheisyys-vaje iskee silloin, kun oon koneella. Mitä tärkeämpää tekemistä on, sitä varmemmin joku kissoista tulee härkkimään.

Huomenna pitää varata aika Lemmikkiin rokotuksia varten, piti tehdä se jo tänään, mutta olin valvomisesta niin puolikuollu, että unohtu koko asia. Mutta muuten on ollut oikein hyvä päivä!

edit: Viimeisen kuva teksti on Martin aikaansaannosta, huomasin vasta kun olin julkaissut tämän. Taiiiitava kissi! :D


Tässä näkyy M-kirjain otsassa, mistä nimi on peräisin.

Tähän ei opetella ollenkaan!

Oikein hyvin saa nukuttua kantopussissa.

5ju

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Saanko esitellä: Martti

Kissalauma lisääntyi tänään punaisella kollipoika Martilla. Lisää juttua tulee aivan varmasti, mutta just nyt oon niin täpinöissäni, etten kykene mihinkään, paitsi ällöttävään lässytykseen ja Lillin & Leevin käytöksen taivasteluun. Mutta yhtään niin pahalta ei vaikuta kuin Piipan tullessa!

lauantai 9. syyskuuta 2017

Lillin ihmeparantumisen mysteeri

En kyllä ihan kohta lakkaa hämmästelemästä sitä, miten jollain raksulla, jota ei edes joka päivä tarjota, voi olla näin iso merkitys kissan hyvinvointiin. Tajusin tuossa viime yönä sellaisenkin asian, että Lilli ei nuku mun kyljen päällä enää. Se saattaa tulla siihen kyllä, mutta ei ole kuin hetken. Aiemminhan se nukkui siinä lähestulkoon aina ja sillon kun oli oksennuskausi ja selkeä pahoinvointi päällä, se tunki peiton alle ihan väkisin. Tuotakaan ei ole tapahtunut hetkeen ja jos on, se on ollut viihtynyt siellä pari minuuttia. Aiemmin tiesin tuosta peiton alle ryykäämisestä senkin, että kohta alkaa oksentelu ja se piti aina kutinsa. Nyt sitten oon surkutellut, että oliko Lillillä aina vähän huono olo koska se viihtyi kyljen päällä ja sitten välillä niin pahasti, että se tunki sinne peiton alle mun ihoon kiinni. Reppana! Nyt kun se ei ole oksennellut, se on myös lihonnut. Eihän se hoikka ole ollut ikinä, mutta nyt siitä on tullut sellanen pallo. Ihan naurattaa, vaikka pitäshän se saada hoikistumaan, se vaan on vaikeaa ellei saa kissoja ruokittua erikseen ja se taas ei onnistu ilman häkkiä jossa on oma luukku joka toimis vaikka sirulla. Homma on kyllä mietinnän alla jatkuvasti.

Yritin keksiä tuossa syyn raksupussien sisällöstä. Erot ei ole todellakaan mitään huimia, selkein ero on, että "huonommassa" Canaganissa on bataatti hyvänä kakkosena. Kummassakin on jos jonkinlaista rehua lisänä, Canaganin luettelo niistä on pidempi.


Canagan Cat Scottish Salmon:

Rasvaa 20%
Proteiinia 37%

Valmistusaineet: Tuore ruodoton skotlantilainen lohi (31 %), bataatti, kuivattu silli (12 %), kuivattu skotlantilainen lohi (10 %), peruna, lohiöljy (8,1 %), kuivattu vaalealihainen kala (6,5 %), tuore taimen (4,65 %), lohiliemi (2,3 %), mineraalit, vitamiinit, alfalfa, karpalo, MOS, frukto-oligosakkaridit, omena, porkkana, pinaatti, merilevä, kamomilla, piparminttu, samettikukka, anis ja sarviapila

Ravintotiedot: Raakavalkuainen 37,00 %, Rasva 20,00 %, Raakakuitu 1,50 %, Raakatuhka 9,50 %, Kosteus 7,00 %, Omega-6 1,33 %, Omega-3 3,89 %, Kalsium 1,89 %, Fosfori 1,32 %.

Lisät: (per kg): A-vitamiini 25,000 IU, D3-vitamiini 1,730 IU, E-vitamiini 320 IU, Tauriini 2,200 mg, Sinkkisulfaatti, monohydraatti 267 mg, Rautasulfaatti monohydraatti 240 mg, Mangaanisulfaatti monohydraatti 90 mg, Kuparisulfaatti pentahydraatti 19 mg, Natriumseleniitti 0,64 mg. Säilöntäaineena käytetty luonnollisia antioksidantteja (tokoferolit).

Devoted Grain Free Scottish Salmon:

Rasvaa 21%
Proteiini 46 %

Valmistusaineet: 34 % tuore lohi, 34 % tuore siika, 13 % kuivattu silli, bataatti, 8% kuivattu lohi, 1 % lohiliemi, sinimailanen, hernekuitu, mineraalit, vitamiinit, yucca, karpalo, kehäkukka, anis, sarviapila

Ravintotiedot: Kuitu 2 %, hehkutus-jäännös 11,5 %, Omega 6 0,89 %, Omega 3 5,03 %

Lisät: A-vitamiini A 21600 IU, D3-vitamiini 1730 IU, E-vitamiini 80mg, Sinkkisulfaatti(monohydraatti) 267 mg, ferrosulfaatti (monohydraatti) 240mg, magnaanisulfaatti (monohydraatti) 30 mg, kuparisulfaatti (monohydraatti) 19 mg, natrium 0,64 mg, tauriini 2400mg/kg, L-Carnitine 250mg



                       






lauantai 26. elokuuta 2017

Kesä meni

Kesä alkaa olla takanapäin. Kovin kuumia päiviä ei pahemmin ollut, tosin tässä asunnossa kyllä riitti lämpöä, koska ikkunat on kaikki yhteen, aurinkoiseen suuntaan ja partsilasit takaa sen, että lämpö ei pääse karkaamaan. Eikä läpivetoa tietenkään saa. Mutta ihan hyvin selvittiin, vaikka ajoittain kissat oli ko sulaa vahaa.

Kesän aikana on tapahtunut sellainen ihme, että Lilli on parantunut kaikista vaivoistaan. Ei löydy rupia selästä, ei ole kissa-aknea ja ei ole oksennellut kertaakaan. Muutos tapahtui, kun vaihdoin (taas) kuivaruokaa. Nyt on syötävänä Devoted merkkisen ruuan kalaversio, klik jota ei monesta paikasta saa, mutta onneksi täältä Oulusta löytyy pieni eläinruokaliike Pet Master jossa tuota suositeltiin ja pelastettiin mun hermot. Faunattaresta tuota löytyy myös, jos kiinnostaa kokeilla, en voi kuin suositella. Tän ihmeparantumisen myötä tosin on sellanen ikävä seikka ollu havaittavaissa, että tyttö lihoo. Sillä on loputon nälkä, tänään piti ihan hermostua sille, kun se syöksyy jalkoihin heti jos liikahdankin keittiöön päin ja astuin sen varpaille. Kauhea ininä päälle heti kun alan keittiössä jotain tekemään, silloinkin kun se syö, se tarkkailee mitä mä teen, että jos vaikka jotain ruokaa käsittelisin. Ehkä se ottaa takas nyt kaikki menetetyt ateriat?

Ja sitten kissakuvia:

Hortonomi

Purukaluston esittelyä :)

Kissanpyllypotretti. Leevin hanuri on levein. :D



Lillin lumoavat silmät

Magnusti vai kenguru?

Yhtään ei ootella mikrossa sulavaa seitiä.

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Lempilelut

Seuraa jaaritusta leluista. Mulla on ollut talvikenkinä tällaset Kuoman nauhanilkkurit.

Leevi on ollut näiden nauhojen perään alusta saakka, aina kun oon tehnyt lähtöä tai tullut kotiin, se on aivan villinä hyökkäilly nauhanpäiden kimppuun. Leluina on ollut kengännauhoja kyllä, mutta ne ei ole kiinnostaneet ketään, en tiedä mikä näissä Leeviä niin innosti.

Noh, vinttasin kengät poistoon ja otin nauhat talteen Leeviä varten. Olen hämmästynyt. Poika leikkii! Ekan kerran ikinä se leikkii niin, ettei kyllästy nanosekunnissa ja että se ryllistää vaikka hyllyn päältä alas jos näkee, että otan nauhan käteen. Piippa ei oikein uskalla tulla siihen härkkimään, koska Leevi on suorastaan raivokas nauhansa kanssa. Nyt on selvinnyt, että Leevi on vahvuutensa lisäksi ihan hemmetin nopea. Oon joutunut taktikoimaan ja käyttämään hyväkseni sen kömpelyyttä, että saan sen liikkumaan hengästymiseen saakka, koska jos se saa nauhan kynsiinsä, se ei päästä irti. Eilen se ekan kerran uskalsi rynnätä nauhan perään sängyn päälle ja kylläpä se oli älleenä kun sai sen kiinni. Mustuaiset oli ko teevadit kun se kantoi saalistaan olkkarin puolelle eikä laskenu suustaan. Piippa yritti tulla nuuskimaan niin se käänsi pään pois, ettei saa tulla ja kohta kiikutti nauhan verhon taakse piiloon. Tänään totesin Leeville, että alkaako muistumaan metsästyksen salat mieleen, kun se varsin taitavasti hyppäsi naruun kiinni kaatumatta selälleen tai kyljelleen. Mamman taiiiiiiitava poika!

Toinen leluihin liittyvä juttu on koirakarvapallo. Sain tutuilta koirankarvoja kun niitä facessa kinusin, että voisin koittaa tehdä lelun Lillille, joka menee sekaisin koiran tuoksusta. Yritin ensin jos saisin pyöriteltyä niistä pallon, kuten kissankarvoista, mutta se ei onnistunut. Virkkasin sitten häthätää yhden verkkopallon jonka tungin täyteen karvoja ja Lilli oli aivan sekaisin. Palloa sai sellasta kyytiä, että piti heittää se pois ennenko ne karvat ois tullu pihalle ja Lilli ois ne syöny. Tein uuden, tiiviimän ja se on myös ollut Lillille hurmioitumisen aihe. Muut ei välitä, Piippa vähän koitti, että what's the point, mutta kyllä se on Lillin lelu, kuten pallot ylipäätään.

Karvakasa ennen piilottamista

Kakkosversio pallosta

Piippaa vähän kiinnosti. Vähän.

Piipalle on jäänyt juuttinaru. Se tykkää siitä ja siihen ei muut koske.

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Eka takiton päivä!

Edellisessä postauksessa horisin kevään tulosta, hah! On ollut tiukassa! Tänään oli eka päivä kun tarkeni ilman takkia ja oli oikeasti keväinen ilma, lämmöt +17 asteessa ja sillä lailla. Kohta alkaa avoimen oven päivät, eli partsin ovi ei sulkeudu ollenkaan, ellei ole odotettavissa oikeasti kylmää. Kissoilla on vähän enemmän tilaa ja mahdollisuus viettää aikaansa missä haluavat.

Kissojen elämässä ei ole heidän mielestään varmaan tapahtunut mitään ihmeempää, minun mielestä kyllä!
Ensinnäkin Piippa on alkanut nukkumaan sängyssä. Jalkopäässä vain, mutta silti. Eikä se singahda siitä vaikka herään yöllä vessaan. Valitettavasti oon onnistunut potkasemaan sitä pari kertaa unenpöpperöissään, mutta ei ole asiasta loukkaantunut.

Leevi taasen on yllättänyt kiipeämällä mun päälle kun oon menny nukkumaan, ihan kuten Lilli, mutta painostahan sen eron huomaa heti. Alkuun olin vallan ilahtunut, mutta en sitten enää kun se tapahtui kesken unen. Lillin kiipeilyyn en herää, mutta Leevi on vähän toista maata. Toinen ylläri Leevin kanssa on, että kun istun sohvalla, se on tullut ihan kunnolla syliin. Tähän saakkahan se on hypähtänyt yli ja notkunut käsinojalla. Tämän lisäksi Leevi kunnostautuu päivittäin, moneen kertaan, hyppimällä keittiön työtasolla ja hellalla, kumpaankaan ei ole mitään asiaa, mutta se paskat nakkaa edes kiellosta! Pitää vallan nousta ylös, enneko se lähtee litomaan.

Lillin elämässä ei ole uusia tuulia ollenkaan. Se on voinut pahoin ja parantunut, se on saanut finnejä ja parantunut, se on saanut ihorikon ja parantunut. Viimeisimmästä syytä lammasruokaa jota annoin, pakko oli kokeilla.  

Älä aina jaksa!

Lilli meni sekaisin sukasta, joka tuli koirataloudesta!

Leevi esitti, ettei se sukka kiinnosta yhtään.

Lilli kelpuuttaa myös hupparin unipaikaksi.

Piippa sietää hupparia näin.

Lilli on edistynyt laatikon silppuamisessa. 

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Aurinkoa ja sohjoa

Kyllä se kevät tulee ihan väkisin. Sen huomaa paitsi auringonpaisteesta, myös siitä, että ulkona kävellessä miettii pitäiskö olla tavalliset talvikengät, nastakengät vai kumpparit jalassa. Ehkä pitäs hommata nastalliset talvigoretexit.

Kissojen elämä soljuu eteenpäin omaan tahtiinsa. Piippa on oppinut puremaan takatassujensa kynnet, Lilli saa oksenteluhepuleita ja rupia nahkaansa, Leevi on ruvennut säännöllisesti yrkkäämään karvapötköjä. Aiemmassa postauksessa mainitsin, että hommaan kissoille muovilaatikon matalilla reunoilla ja sen teinkin. Näytti siltä, ettei se kelpaa kenellekään ja sen vuoksi myös pahviversio on ollut käytössä, mutta eilen illalla ihmeekseni näin, että siellä muovilootassa (pohjalla pala fleeceä) makasi ensin Leevi ja jonkun ajan kuluttua Lilli! Ehkä se on kuitenkin ihan ok, pitää vaan miettiä oisko joku paikka parempi kuin nykyinen.

Ja sitten kuvasaastetta:

Lilli haluaa juoda tiskialtaasta kun voi huonosti.

Uusi loota

Ruokailujärjestys

Leevin piilo parvekkeella

Lilli työssään silputtajana

Piipan nenä menee ruttuun kun se oikein nuuskii.

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Kaikenlaista sitä..

Kissojen aivoituksia on joskus hyvinkin helppo ymmärtää, toisinaan usein taas ei. Kuten miksi yksi lelu on ylitse muiden. Tai miksi lelu ei kiinnosta, mutta kun lahjoittaa eteenpäin, niin kuulee, että se on paras lelu ikinä. Tai miksi lattialle asetettu/joutunut paperi on ihan älyttömän haluttu paikka. Viimeisin, mitä tajusin on, että pahvilaatikko on erittäin jesh, jos siinä on tarpeeksi matalat reunat. Niin jesh, että Leevi ihastui kerrassaan ja se on jo jotain! Ongelmaksi muodostui se, että Lilli rakastaa silputa pahvilaatikoita, ei se muuten niistä piittaa ja ei mennyt viikkoakaan, kun tämäkin loota oli siinä kunnossa, että se piti laittaa poistoon. Pitää käydä ostamassa tavallinen laatikko matalilla reunoilla, tosin se ei varmaan sitten kelpaa, mutta kokeilen kuitenkin.


Juuttinaru, parasta maailmassa!
Oikeudesta silkkipaperiin käytiin tappelu!

Hommasin Zooplussasta uuden raapimapuun, se on hauska, mutta ei yhtä suosittu kuin mitä aiemmat, ihan kikkailemattomat puut on olleet. Tämä vaikuttaa kuitenkin sillä lailla laadukkaammalta, ettei ole vielä yhtään rispaantunut, toisin kuin aiemmat, kotimaasta ostetut. Pitäs tehdä itse, laittaa jotain mattoa narun sijaan.

Missä palmupuut on puita vaan...
Lillihän puree takatassujen kynnet lyhyiksi ja tylsiksi, toisin kuin muut kissat. No, Piipan kynnet on kuin neulanpiikit ja sillä on sekin etuasema, että kynsiä on enemmän kuin noilla muilla. Se ja Lilli harrastaa reuhatessa päähän potkimista ja sen seurauksena Lilli on saanut ensimmäisen ja toivottavasti viimeisen taisteluarven korvaansa.


Keväisestä kelistäkin on päästy nauttimaan. Tuo parvekkeen puu ei ole ollut käytössä koko talvena, mutta kun aurinko paistaa ja partsin lämmöt nousee mukavasti ylös, kiitos lasien, se on kelvannut taas oleiluun.


lauantai 14. tammikuuta 2017

Vessapäivitys

No nyt on, viimein, molemmat kissanvessat varustettu pelkästään pellettipurulla, kaikki kissat käyttää sitä eikä mitään mielenosoitus-tuotoksia väärässä paikassa ole ollut. En tiedä miten päin olisin, niin tyytyväinen olen! En keksi mitään miinuksia tuosta, pelkkää plussaa. Viimeisin havainto on se, että vaikka nuo pissakokkareet heittää tavalliseen, avonaiseen roskakoriin, niin ne ei haise! Ei mitään kissanpissan haisua! Olen aivan ällistyksissäni asiasta. Ei tartte käyttää Litter Lockeria enää, saatan myydä sen jollekin tarvitsevalle kissaihmiselle.

Kantopussissa unilla <3

Näin käytetään raapima/kiipeilypuuta oikein!

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Vuosi 2017 aluillaan

Onnea ja menestystä uuteen vuoteen! Meillä se alkoi allekirjoittaneen vatsataudilla, mikä sinällään osui oikeaan, koska jälleen kerran pitäisi laihtua. Ikuisuusprojekti. Lilli oli vatsataudissaan joulun aikaan, nopeasti selvisi siitä kyllä, meniköhän neljääkään päivää. Syytin tuota lammasruokaa, kun muutakaan en keksinyt. Kaksi kertaa peräkkäin lammasta on ilmeisesti liikaa Lillin mimosanherkälle vatsalle. Sittemmin onkin vedetty vain tonnikalaa ja kalaraksuja, vaikka olen kyllä uhitellessani antanut myös Pirkan kalaruokapusseja pariin kertaan, oon nimittäin aatellu, että ehkä Lillin vatsa ei vaan kestä muutako kalaa, ihan sama onko se viljatonta vai ei.  Eikä se noista ainakaan alkanut oksentamaan.

Vuodenvaihde paukutteluineen meni kissojen osalta melko rauhallisesti. Piippa kovasti jännitti ja toisaalta oli kauhean utelias, että mikä maailmanlopun meininki ulkona on käynnissä. Kun menin partsille raketteja katsomaan, laitoin oven kiinni, mutta se tuli perässä ja säntäsi karkuun heti kun vähän suhahti. Pariin kertaan se jaksoi tuota, sitten piti päästää sisällä kauhea parku kun tyhmä akka ei tajua miten hirmuisen vaarallista ulkona on eikä älyä tulla sisälle. Tänä vuonna sekin ihme tuli koettua, että Lilli säikähti rakettia. Se raketti kyllä lähti ihan tuosta läheltä ja paukahti kovasti, ensin sisälle suditteli Piippa ja Lilli hyvänä kakkosena. Vaan sitten taas kohta takas ihmettelemään, tosin yläilmoja piti kuikuilla, että tippuuko taivas päähän. Leevi-rakas pönötti kiipeilypuussa eikä suostunut liikkumaan mihinkään, tarkkaavaisena kyllä oli, että jos tulee tarve singota karkuun. Tänään se on ollut aivan uupelossa, maannut koko päivän patterin päällä, vaihtanut vain kylkeä välillä. Kehuinkin sitä siitä, että on reipas poika kun jaksaa niin rasittavan liikkeen tehdä.

Kissanhiekka/pelletti-projekti on edelleen vaiheessa. Saunan laatikkoa käytetään usein, mutta Leevi ei siellä tykkää juurikaan käydä, tosin se on suosinut tuota katollista mallia muutenkin aina enemmän. Siellä alkaa hiekka olla lopuillaan, kohta viskaan loput pois, pesen ja desinfioin sen ja täytän pelkällä pelletillä. Se on vaikuttanut hyvältä, pissa paakkuuntuu yhtä hyvin kuin hiekassa ja paakut on minusta helpommat poistaa kuin hiekkaversiossa, mitään hajuongelmaakaan ei ole ollut. Ja se keveys! Oi, se keveys! <3

Tähän loppuun tunnelmia joulukuulta.

Piipan uusin lempilelu, juuttinaru.

Sininen hetki ja kuvauksellinen kissa.

Leevin hellässä huomassa.