perjantai 15. joulukuuta 2017

Joulua kohti

Mistähän sitä alottas. No, Lillin kanssa ollaan käyty lekurissa hakemassa kolmoisrokote, vaikka alun alkaen mentiin sinne uudestaan ilmaantuneiden rupien ja aknen vuoksi. Toki kun ajan olin varannu, Lilli koki ihmeparantumisen juuri ennen tuota päivää, mutta mentiin silti, koska tuo rokote piti saada joka tapauksessa. Lekurissa ei tultu hullua hurskaammaksi Lillin tilasta (paitsi, että se on allergiaa) ja luonnollisesti seuraavana päivänä Lilli aloitti oksentamisen. En lähtenyt enää sen takia uudelleen lekuriin, koska eipä sillekään mitään voi. Lääkäri ehdotteli myös niiden allergiaruokia, viiriäistä ja kania, mutta en suostunut edes harkitsemaan. "Kissat ei luonnossa kania syö" sanoi lääkäri, en sanonut, että harvemmin ne syö tonnikalaakaan. Tai kengurua. No, oksentelua kesti se normaali 6 päivää ja taas palattiin normaaliuteen, paitsi että ruvet ja akne ei näytä lähtevän. Oon nyt lisäilly ruokiin öljyä ajatuksella, että syö tai oo syömättä. Kyllä se on syönyt, mutta tuosta öljystä ei tunnu tykkäävän kuin pojat. Tytöt kääntyy pois kun haistavat, että oon laittanu sitä pöperöön, syövät kyllä sitten kun tajuavat, ettei muutakaan tule, mutta sitä edeltää kauhea härkkiminen ja kinuaminen. 

Sairas, ihan selkeesti :D 

Hommasin tuon lekurireissun jälkeen vihdoin ja viimein kissarattaat. Lilliltä pitäs poistaa hammaskiveä ja Leevillä sitä on myös, mutta en saa niitä yhtäaikaa lekuriin, koska en jaksa kantaa niitä ja taksia vältän jos vaan mahdollista. Tosin sellanen pikkuseikka tässä nyt on, että on talvi ja noiden renkaat on kuin sateenvarjorattaissa = ei kovin hyvä menopeli lumessa. Mutta ostin kuitenkin ja oon kyllä tosi tyytyväinen! Hullun maine kasvaa entisestään kun noiden kanssa viuhdon menemään, mutta eipä siinä mitään. 

Noniin! Joko mennään?

Martti oppii pikkuhiljaa sen tärkeän tärkeän asian, etten mä ole raapimapuu. Ei se osaa vieläkään tassuttaa ihan ilman kynsiä kun se haluaa huomiota, mutta se yrittää olla hellätassuinen. Ja onhan sillä ääni... voi hyvänen aika. Eikä se ymmärrä mitä mä meinaan jos sanon, että lopeta. Tai hiljaa. Ihan outoja sanoja. Ja kuinka voisikaan, kun on ihan hirveesti asiaa.
Ruuan suhteen Martti on ihan yhtä ahne kuin ennenkin, kaikki kelpaa. Kinkkukolmioleipiä en ehkä ikinä enää osta, koska sen paketin avaaminen aiheuttaa hulluuntumisen ja Martti on levittänyt sen muihinkin. Täällä alkaa ihan hirveä härdelli, jos tuota taivaan mannaa aion syödä, eikä puhettakaan, että voisin istua alas syömään. Samoin käy kinkkupasteijan kanssa, puhumattakaan jos on ihan oikeaa kinkkua. En siis tänä vuonna paista joulukinkkua, olisin hullu ennen joulun loppumista sen jatkuvan maukumisen vuoksi. 

Tänne se leipä!! Siinon kinkkupasteijaa päällä!

Piippa elää hiljaisesti ja huomaamattomasti. Se enimmäkseen makoilee tolpannokassa, toisinaan tulee tekemään puskuhyppyjä mun jalkoihin ja kyllähän se Martin kanssa reuhaa, mutta alkaa olla siihenkin vähän väsynyt jo. Monesti mietin, että miten voi olla niin täysin erilainen kissa, niin toisenlainen kuin muut ja aivan pienestä asti. Se ottaa kyllä nykyään enemmän hellittelyjä vastaan kuin aiemmin, ei enää niin usein yritä väistää silittävää kättä ja tulee jopa syliin makoilemaan. Arka se on edelleen ja suhtautuu epäilevästi öpaut kaikkeen, mutta saahan se olla ja kokea, että on kuitenkin turvassa. 

Mamman pullaposki <3 

Uksi auki niiko olis jo!

Leevi on nykyään yrmympi. Se ei jaksa kakaraa ja Marttihan kiusaa sitä välillä ihan työkseen. Tuossa eräskin ilta se jahtas Leeviä ja paini sen kanssa niin, että viimein lösähti lattialle pitkin pituuttaan syvään huokasten, kun oli niin rankkaa. Tosin se harrastaa tuota lösähtelyä muutenkin, oon aivan huvittunut siitä miten se noin vaan kesken kävelyn päättää pötkähtää. Tai nousee ja vaivoin raahautuu 30cm ja pötkähtää taas. 

Pötkähdys

Päätän raportin tähän, koska tää juuttaan bloggeri alko temppuilemaan. Mutta lisää tulee taas jossain vaiheessa. Saatan väsätä kuvakollaasin Martin pötkähtelyistä. :D 




torstai 2. marraskuuta 2017

Majoneesi-Martti

Tuon kakaran ahneus mun eväisiin on suorastaan ällistyttävä. Se ei koskaan ole niin syvässä unessa, etteikö älyäis mun äpöstelevän jotain ja ryllii paikalle vaikka silmät ristissä kuin ohjus. Ollaan käyty vääntöä siitä, saako pöydälle tulla vai ei sillon kun mamma syö, ei meinaa uskoa sanaa "ei".  Kaikki missä on majoneesia, on herkkua. Majoneesin seassa menee suolakurkut, paprikat ja sipulit niiko vettä vaan. Monet muutkin menee, ei tartte esimerkiksi leivänmuruja siivota, koska Martti syö ne, mutta majoneesi saa kissalapsen sekaisin eikä se silloin kuule mitään kieltoja. Oon nyt yrittänyt opettaa sitä siihen, että jos se pysyttelee pois pöydältä, se saa vähän majoneesia palkkioksi ja se on toiminut aika hyvin. Se on kuitenkin sellanen voimakastahtoinen ja sata lasissa-kissa, mun pitää yrittää sopeutua siihen.

Just heräsin, sä syöt jotain?


Oon nauranu sillekin, että se nukahtaa mihin sattuu, noin vaan. Että jos kesken kävelyn tulee uni, niin se tulee ja mitäpä sitä vastustamaan. Sen takia pitää aina olla tarkkana, ettei tilsi sitä kun ite kävelee, koska se voi olla ihan missä tahansa pitkin pituuttaan ja sehän ei väistä. Ja siihen ei voi luottaa, että se olis samassa paikassa missä sen näki kolme sekuntia sitten makaamassa, ei. Se vaihtaa paikkaa kuin eläis jossain Star Trek-maailmassa, sillä on joku pään sisäinen Spock, joka hoitaa sen paikasta A paikkaan B ilman, että kukaan edes huomaa.

Tässä yritettäs nukkua, kiitos!

Sammuin tähän pedin viereen



pööp

Martti vauhdissa taas

Yöllisen rymyämisen tulos

Halloween-Leevi
Kissojen tipu-tv

maanantai 23. lokakuuta 2017

Lillin huono palvelija

Aiemmin kerroin, miten ihmeen mystisesti Lilli on parantunut kaikista vaivoistaan. Tietenkin aloin kehittelemään ajatusta, että ehkä syypää on tosiaan raksut ja Lilli kestää jotain muutakin ruokaa kuin vain Porta21 tonnikalaa aloessa. Koska täällä on aiemminkin syöty Pro Planin ruokia, tilasin niitä annospusseissa ja hyvinhän ne teki kauppansa, kunnes Lilli aloitti oksentelun ja sitten sille ilmaantui taas selkärankaan rupia ja leukaan kissa-akne. Lopetin Pro Planin ja siirryin takaisin tylsälle tonnikala-linjalle, niin vajaassa viikossa ruvet ja akne katosi. En tietenkään katsonut tuon Pro Planin ruuan sisältöä, mutta nyt kun syynäsin, niin se näyttää tältä: liha ja lihan sivutuotteet, kasviproteiiniuutteet, kala ja kalatuotteet (josta 4% lohta), öljyt ja rasvat, kivennäisaineet, sokeri, kasviperäiset sivutuotteet. Että eipä ihme, sehän on nähty kyllä, että Lilli ei lihaa siedä, varsinkaan sianlihaa. En millään viittis alkaa etsimään ja tutkimaan kissanruokien sisältöjä, haluaisin vain luottaa siihen, että jos sanotaan ruuan olevan vaikka lohiruokaa, niin se lohi tosiaan näyttelis pääosaa, mutta eihän se niin mene, tietenkään. Toisaalta, edullisemmaksi tulee tää nykyinen ruoka näiden ruokahalulla, että ei pidä vissii valittaa.

Tuossa joku aika sitten älysin Lillistä sellaisenkin asian, että se sietää nykyään korviinsa koskemista, eihän siihen mennytkään kuin kolme vuotta. Aiemmin se veti korvat päätä myöten kun silittäessä käsi tuli pään kohdalle, se teki sen jopa kun ei edes koskenut, jos rytmin perusteella odotti, että kohta se käsi pään seutuville laskeutuu. Mitä lie sen korville tapahtunut aiemmin, kun niin epäilytti.


Varpulipesu

lauantai 21. lokakuuta 2017

Pikku riiwiö!

Voi Martti! Ei löydy sanoja kuvaamaan miten mua huvittaa ja hellyttää tuo pieni pakkaus punaista energiaa. On niin paljon sellasia asioita joita ei pysty tallentamaan, eikä kirjoittamalla varmaan avaudu kunnolla, mutta horisen kuitenkin.

Kun käytiin toisella rokotuksella, eläinlääkäri kysyi tunteeko Martti nimensä. Piti ihan miettiä ja sanoin, etten tiedä, koska se kirmaa paikalle ihan vaan kun kimitän, sanoin "Marttiiiiiiii!" tai en. Äskenkin se kiipesi partsin kiipeilypuuhun ja kysyin sisällä, että "Kuka se siellä niin kovasti pitää mekkalaa" (koska se maukuu samaan aikaan kun kiipeää, aina) niin se samantien kovasti edelleen maukuen tuli alas ja juoksun kanssa luokse. Se ilmeisesti olettaa, että kun puhun, niin on syytä olla paikalla, koska silloin tapahtuu jotain. Ehkä. Se on kyllä kiva kun se tulee luokse niin herkästi, noi muut ei tee sitä, paitsi Lilli. Oon varmaan jo miljoonasti kertonut, että jos alan jollekin puhumaan sellasella hellittelyäänellä ja silittelemään, niin Lilli ryykää kyllä paikalle huomauttamaan, että Hänen Kuninkaallista Korkeuttaan vaan pitää silitellä, ei muita.

Martti on heittäytynyt röyhkeäksi ruoka-varkaaksi. Lilli ja Leevi on aina väistäneet kun näkevät, että tuun tähän koneelle ruuan kanssa (ruokapöytäähän mulla ei edes ole) ja Piippa oppi sen niiltä, kun se on sellainen tarkkailija. Joskus, jos käy niin, että kissat jumittaa eikä väistä, niin riittää, että sanoo hus hus! Mutta Marttihan ei välitä tuollasista. Se jaksaa yrittää kammeta ittensä tähän ja varastaa mitä voi. Se alkoi siitä, että se tuli ja nyhtäs sämpylästä palasen ja palasi varastamaan vielä metukkaa siitä päältä. En älynnyt siinä edes kieltää, koska nauroin niin paljon. Eilen kyllä piti jo ajaa se pois, ei siitä tuu mitään, että se söis mun ruokia, koska sen ruokahalu on pohjaton. Tässä taloudessa on tuota evästä alkanut menemään ihan hirveitä määriä. Kun oli vain Lilli ja Leevi, riitti 400 gramman purkki päiväksi, siitä meni osa hukkaankin, kun piti heittää kupissa oleva vanha ruoka pois. Se riitti edelleen, kun Piippa tuli taloon, sillä erotuksella, että kupit oli tyhjeni. Nyt ruokaa menee melkein kilon verran päivässä eikä ole ollut sellasta ongelmaa, että töistä tultua tai aamulla herättyä kupeissa ois jotain jäljellä. Vapaapäivinä homma menee vähän toisin, jos oon kotosalla kaiken aikaa, sillon nuo ei syö niin ahneesti.

Mitähän muuta. No, Martti on tajunnut, että ulko-oven takana on toinen maailma. Se on yrittänyt ovesta ulos jo pariin kertaan ja hyvä kun pää ei ole jäänyt väliin. Eilen en ehtinyt estää sitä kun tulin kotiin ja se ryllisteli käytävälle. Onneksi se vähän pelästy sitä käytävää ja tuli samantien sisään, mutta tuostahan se alkaa, maailmanvalloitus, kun luonne on mitä on. En tiedä miten saisin opetettua sen, ettei siitä ovesta ole mitään asiaa ulos. Täytynee ehkä siruttaa se samalla ko vien kastraatioon jossain vaiheessa, ihan siltä varalta, että se tosiaan joskus karkaa. Niin ja kastraatiosta tuli mieleen, että ekalla rokotuskerralla lekuri sanoi, ettei Martin toinen kives ole laskeutunut ja että leikkauksesta tulee isompi, samanlainen ko naarailla, jos se ei sieltä ilmaannu. On ilmaantunut, kun tuossa kokeilin. Pikkuiset pallit, pari hernettä! <3

Semmosta tänne. Pistetään nyt vielä video Martin pesuhetkestä, *klik*


tiistai 10. lokakuuta 2017

Piipan äidinvaistot

Olin etukäteen ja vähän alussakin huolissaan Piipan ja Martin yhteiselosta, kun Piippa on sellanen kun se on, raju arka kissa. Mutta mitä pidemmälle päästään, sitä enemmän Piipasta paljastuu hellyyttä, jota en uskonut siinä olevankaan. Sen lisäksi, että Piippa nukkuu usein yhdessä Martin kanssa, Piippa myös huolehtii siitä kuin emo konsanaan. Se ei ole koskaan näitä isompia oikein pessyt, kun sen on pitänyt aina alkaa riekkumaan, mutta Martin se pesee huolella eikä yhtään ala mitään metkuiluja sen kanssa ja Martti ei pistä yhtään pahakseen eikä ole samanlainen ko Piippa oli pentuna eli ala riehumaan. Leikki leikkinä ja pesut pesuina. Olis ihanaa saada siitä kuva tai videopätkä, mutta kun tää hellä huolehtiminen tapahtuu tuon uuden tolpan nokassa, niin ei nää ko vähä korvia.

Tolppa on kaikkien muiden suosiossa, paitsi Leevin. Ja Leeviä ajatellen mä sen hankin. Nyt Leevi on valloittanut tuon vanhan kiipeilypuun, se nukkuu siellä usein. Vähän turhauttaa, koska Leevin maailma on nyt rajoittunut, se ei juurikaan mene hyllyille, koska se ei uskalla kiivetä tuonne tolppaan pehmeäreunaste petien takia ja en keksi millasen systeemin siihen väsäisin, kun haluan kuitenkin, että tasoissa on reunat.

Martti elää kissanpennun elämää sata lasissa. Se kiipeilee verhoissa, se on hypännyt telkkarin päälle, se tunkee ittensä joka paikkaan, se möykkää kovasti kun on kakka-hätä, se riehuu, on kauhuissaan kun yritän opettaa sitä kynnenleikkuuseen (kaksi kynttä on hienosti saatu leikattua!) enkä vieläkään ole nähnyt sen juovan. Se on niin erilainen kuin Piippa, etten voi käsittää sitä. Se on esimerkiksi jo heilunut tuolla ison kaapin päällä, paikassa, mihin Piippa uskalsi hypätä vasta joskus teininä. Mutta se on ihan peloton, tajuaa kuitenkin onneksi sen, että ei leiki hengellään ts. ärsytä Lilliä. 

Nujakoinnista tulee jälkiä.

Taiiiitava kissa.. alas!

On se vaan niin kaunis!

Tarkkailumesta

Päpälä.

lauantai 30. syyskuuta 2017

Pelkkää hymyä

Nyt on kyllä maailmankirjat sekasin, Lilli, kaikkien kärttyjen äiti, pehmeni Martin charmin edessä ja on noin vaan lopettanut kärttyilyn! Katsokaa nyt miten sitä ollaan niin ystävällisissä väleissä, niiko ei ikimaailmassa ois ollu ongelmaa!


Ei tehdä nyt tästä numeroo  


Martti ei valittanut.

Myös Piipan ja Martin leikkiminen on rauhoittunut.. tai ei se rauhoittunut ole, mutta Piippa on tajunnut, että voi leikkiä iisimmin. Piippa aiheuttaa Martissa jonkinlaista hämmennystä, kun se kurahtelee kun kutsuu leikkiin. En tiedä miksi Martti sen tulkitsee, mutta se ei lähde riehumaan sillon ja Piippa toivoisi, että lähtis. Sitte ko kurahtelu loppuu, Martti syöksyy leikkimään. Mutta tässähän ne oppii toistensa tavoille. Sen Martti on jo oppinu Leevistä, ettei sen epämääräsistä äänistä, jotka on jotain murinan ja naukumisen sekasotkua, tartte välittää.

Nyt kun vielä sais Martin tajuamaan, että makkari ei ole leikkipaikka kun minä meen sinne nukkumaan, niin hyvä. Vähän naapurisopua saattaa koetella kun yks riekkuu patterin päällä ja mistä se löytääkin aina jonkun sellaisen lelun, joka kolisee ihan älyttömästi laminaatilla. Oonko sanonu, että vihaan laminaattia? Sanon kuitenkin: vihaan laminaattia. Pitää ostaa mattoja makkariinkin vissii. Voikohan laminaatin päälle laittaa kokolattiamaton? Vitsi vitsi!


keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Rajuja leikkejä ja uus tolppa

Vaikka ilakoin Piipan ja Martin orastavasta ystävyydestä, niin kyllä ootan, että Martti kasvaa nopeasti, ennenko Piippa pieksee sen henkihieveriin. Oon katsonut, että Piippa on välillä ihan turhan raju leikeissään, se on ollu sellanen pienestä saakka. Vaikka on arka ja säikkyy herkästi, niin tappelussa se ei hevillä luovuta ja sen leikkimiset menee usein tappeluksi Lillinkin kanssa, kun se ei älyä lopettaa, vaikka toinen osoittaa, että nyt riittää. Sitä ei kiinnosta vaikka toinen kääntää katseen pois tuijotuskisassa, se käy päälle. Oon miettinyt paljon Piipan sielunelämää ja luulen sen arkuuden ja tappeluhalukkuuden johtuvan siitä, että se kasvoi ulkokissana. Sieltähän se oppinsa on saanut, äitinsä käytöksestä ja sisarusten kanssa kilpaillessa. Sehän mm. murisi ensimmäisinä päivinä kun annoin ruokaa, puolusti sitä muilta. Martti ei ole murissut, se tykkää, että kaikkea kaikille ja kulkee kupilta toiselle kuin buffet-tiskillä. Se meni eilenkin ihan pokkana kupille missä Lilli söi ja sai sen hämmentymään moisesta röyhkeydestä niin, että Lilli otti ja lähti. Toisella kertaa kävi vähän toisin, mutta ei Martti ollu moksiskaan siitä, että sai tassusta, ei kyllä enää ängennyt samalle kupillekaan.

Tänään kun tulin töistä, meni hetki kunnes Martti ja Piippa pisti ranttaliksi. Leikki jatkui ja jatkui, molemmat hieman kiihtyi siinä leikkimisestä niin, että homma alko näyttää aika raisulta. Piippa nappas moneen kertaan Martin pään tassuihinsa ja piteli kiinni samalla kun potkis potkiskeli sitä mahaan/selkään/kylkeen oikein huolella. Se myös puri sitä kurkusta ja painoi lattiaa vasten niin, että Martilta kuulu vaan krääh. Marttia alko selvästi kyrsimään Piipan rajut otteet ja se kävi päälle vimmaisesti ja Piippahan antoi takasin. Kävi mielessä, että miten kovasti pienen kissan pään pitää osua lattiaan, että se murtuu. Erotin viimein kissat ja Martti oli niin kiihdyksissään, että yritti päästä eroon minusta ja kun sain sen syliin, se kynsi ja puri ennenko sain sen tajuamaan etten mä sille mitään tee ja kissi rauhottu. Silittelin sitä hetken sylissä ennenko annoin mennä lattialle, sitten se pikkunen kiipesi uuden tolpan päähän nukkumaan. <3

Mä oon aina tällasessa tappelutilanteessa neuvoton, että millon siihen pitää puuttua ja millon ei. Oon pitänyt rajana sitä, että jos toinen alkaa rääkymään, niin sitten pitää mennä väliin. Sitä ei ole kyllä käynyt kuin Leevin ja Lillin tappeluissa, Lilli kyllä rääkyy sitten kun Leevi on kunnolla kiinni. Leevi  alkaa itkemään vaikkei toinen olis käynyt edes kiinni, vaan vasta uhkailee, joten sitä ei lasketa. Piipan ja Martin tappeluissa/leikissä ei rääkymistä ollut, mutta aattelin silti puuttua, kun toinen on vielä ihan vauva. Ylisuojeleva ehkä? Olis kiva ko tietäs varmasti miten toimia.

Ostin Zooplussasta uuden raapimapuun/tolpan. Oon katsellut tuota pitkään ja nyt sitten raaskin ostaa sen. Oli apulaisia kokoamisen aikana niin, että pelkäsin jonkun jäävän kaatuvan pylvään alle.  Vaihdoin päittäin matalan raapimatynnyrin ja uuden tolpan ylimmän osan pehmusteet, uudessa reuna on kauhean korkea ja luulin Leevin arastelevan sitä, mutta ei se tykkää matalemmastakaan. Se ei uskalla hypätä sinne, kun ei näe mitä siellä on ja kiipeäminen ei onnistu, kun se ei luota, että se periksi antava reuna pitää jos se sinne könyää. Joko mun pitää odottaa, että se rohkaistuu tai sitten vaihtaa sinne päälle pala mattoa. Mutta antaapa ajan ensin vähän kulua.


Kyllä uudessa puussakin viihdytään, vaikkei sitä tästä kuvasta ehkä uskokaan.

tiistai 26. syyskuuta 2017

Kissain kotkotukset

Tuossa yks päivä tajusin, että näillä kissoilla on omat kotkotuksensa, asioita, joita vain se yksi tekee, ei muut. Ihan turha miettiä syytä asialle, se vain on niin.

Piipalla on ollut pienestä pitäen hirveä himo Sinin vessaharjan osaan, jolla putsataan säiliön reunan alus. Kun huomasin, että se on jatkuvasti pureksinnan kohteena, piti hommata omaan käyttöön tavallinen vessaharja, desinfioida tuo Sinin systeemi ja jättää se Piipalle. Ne harjakset ei kiinnosta, vain tuo yksi osa. Se ei raahaa sitä vessasta mihinkään, eikä leiki sillä, se vaan käy satunnaisesti sitä pureksimassa. Weirdo.

Lillin spesialiteetti on pahvilaatikoiden silppuaminen. Siitähän olen postannut ennenkin, mutta vasta nyt välähti päähän, että sitä ei tee kukaan muu. Viime aikoina olen ollut huomaavinani, että laatikon silputus saattaa liittyä myös ärsyyntymiseen. Jos on sattunut jotain mikä ei Lilliä miellytä, esimerkiksi en just sillon kun se haluaa ala sitä palluttelemaan, se menee vimmaisesti silppuamaan lootaansa. Hyvähän se on, että on keksinyt tavan purkaa ärsyyntymistään johonkin tuollaiseen. Sama laatikko on ollut käytössä jo toukokuusta, edistymistä on tapahtunut, yhtään kohtaa reunasta ei enää ole ehjänä. Ei se nyt kaiken aikaa ole ollut noin ärsyyntynyt, käy se sitä silppuamassa huvikseenkin! :D

Lootan nykytila

Leevin oma juttu on peittely ja yleinen nuoleminen. Leevi peittelee ruokia, käy huolella läpi jokaisen kipon ja peittää jokaisen erikseen. Vessalaatikot pitää saada peittoon, Leevi ei siis kuoputa hiekkaa, vaan yrittää peittää koko laatikon raapimalla lähintä pystysuoraa kohdetta. Jos se käy pissalla, se ei peittele sitä mitenkään. Nuoleminen taas kohdistuu kaikkeen ja kaikkiin. Leevi mielellään nuolee ruokaansa tai naminsa ennenko alkaa syömään, uudet (kissanminttu)lelut nuollaan litimäriksi, meikäläisen hiukset nuollaan, varsinkin jos on jotain hyvää tököttiä hiuksissa, kuten suklaalle tuoksuvaa vahaa. Toiset kissat nuollaan tottakai ja ihan erityisesti haluttas nuolla Lillin peräpäätä, mistä syntyy aina tappelu. Pitää muistaa ottaa siitä peittelystäkin joskus kuva.

Nyt sitten oottelen millanen spesialiteetti Martille tulee kunhan se kasvaa. Toistaseks se on vaan ollut hellyyttävä Riekku-Petteri, joka ei muuta tee kuin nukkuu, syö ja riehuu joko yksin, mun yllyttämänä tai Piipan kanssa.


perjantai 22. syyskuuta 2017

Ensimmäinen rokotusreissu

Tultiin äsken eläinlääkäriasema Lemmikistä, Riitta-Liisan luota. Ajattelin Martin huutavan vastalauseita kopassa (mentiin kävellen), mutta ei. Kissu oli hiljaa koko reissun ajan, jännitti ja uteloitti. Näki kotiin tullessa naakatkin ihan läheltä, Leeviä potuttais jos tietäs ja Lilliä vielä enemmän.

Martti tosiaan oli reipas poika ja herätti lääkärissä suurta ihastusta, hän kun on heikkona punaisiin kissoihin. Toinen kives ei vielä ole laskeutunut, mutta siitä ei tartte olla huolissaan, seuraavalla kerralla katsotaan asia uudemman kerran kun poika on vähän kasvanut. Nyt oli painoa 1420 grammaa. Kysyin juomisestakin, kun en ole nähnyt sitä. Ei kuulema tartte olla huolissaan, koska nää mun karvapyllyt syö pääasiassa märkäruokaa ja kyllä se juo varmasti, en vaan oo sattunu näkemään. Enemmän pitäs olla huolissaan jos kissa juo jatkuvasti, on kuulema isompi ongelma pelkkiä raksuja syövillä kissoilla huomata se, millon siitä pitäs alkaa olla huolissaan, koska ne juo muutenkin paljon.

Nyt on kissalapsella kova uupelo, nukahti matolle. Rankka reissu. 




Jännittää!





torstai 21. syyskuuta 2017

Täähän menee hyvin

Lilli ei pääse kärttymummon roolistaan mihinkään, mutta se hänelle suotakoon, kyllä se vuoden sisään pehmiää sekin. Piippa ja Leevi on jo kakaran hyväksyneet, ensin mainittu kovasti houkuttelee sitä leikkimään, jälkimmäinen antaa tulla lähelle, vaikka riekkumista ei siedäkään. Mutta eihän se tahdo sietää sitä Piipaltakaan. Piippa niin nätisti kurahtelee ja tekee valehyökkäyksiä tai "iik, kirmaan karkuun!"-juoksuja, ihan helliinnyttää!

Martti on kyllä sellanen energiapakkaus, että oksat pois. Se on myös ihan hullunrohkea, aivan toisenlainen kuin Piippa, joka arkaili/arkailee vähän kaikkea. Martti on mm. ottanut parvekkeen kiipeilypuun haltuunsa jo eilen ja kovasti suunnittelee hyppäävänsä siitä pöydälle. Piippa ei hyppää vieläkään. Onneksi Marttikin on jättänyt sen vasta suunnittelun asteelle, koska matka on sen verran pitkä enkä halua sen mätkähtävän maahan.

Huomenna on aamusta aika eläinlääkärille, pääsee Martti huutamaan koppaan. Sain myös tilaamani Nutri-plussan, oon töräytelly sitä ruokaan ja se menee ihan huomaamatta alas Martille, muille se ei tahdo kelvata. Marttikin kyllä on sellanen, että se alottaa syömään yhdestä kupista ja käy sitten kaikki muutkin läpi. Sehän kranttuili eväidensä kanssa, mutta se loppui jo, syö penturuokaansakin niiko kuuluu. Mutta koska se alkaa kulkemaan kupilta toiselle, niin Leevihän menee ja kietasee ne pentueväät suitsait. Nyt asiaa vielä voi valvoa, mutta ei enää ens viikolla, siksi toi Nutri on hyvä juttu.

Oon ollut vähän huolissani siitä, etten oo nähny Martin juovan. Eilen sitten tajusin, etten ole nähnyt noiden muidenkaan juovan, en edes muista millon viimeks esimerkiksi oisin Piipan nähny juoma-astialla. Mutta ehkei ne niin usein juokaan, koska ei ole usein raksuja ja märkäruoka on kastikkeella. Sillon kun raksuja on tarjolla, tuo puolen litran kannu vajeentuu lähes loppuun päivässä.

Pieni ja suuri mies.

Uupelo

Yksi unipaikka

Piipan leikkiinhoukutus

maanantai 18. syyskuuta 2017

Ensimmäinen kokonainen päivä

En meinannu saada nukuttua, kun piti katsoa Martin nukkumista. Toisekseen pelkäsin, että huitasen sen alas sängystä, koska mä oon todella kova pyörimään nukkuessani. Nousin myös ylös ja leikitin kakaraa keskellä yötä ihan vaan, että saan vahdittua, että nuo isommat antaa sen leikkiä rauhassa. Sitten uni voitti, Martti tais nukkua saunalla, siellä se tuntee vissii olonsa turvalliseksi. Ihmettelen vaan, miten se sietää nukkua samassa tilassa pissalaatikoiden kanssa.

Martti on kyllä varsin rohkea, ei se isosti välitä muiden murinoista ja sähinöistä, sähisee itsekin ja on saanut ainakin molemmat tytöt perääntymään sillä. Oon tietysti seurannut sen tekemisiä kuin haukka ja aamulla iski eka huolestuminen, kun se oksensi vaahtoa. En ole nähnyt sen juovan kertaakaan, se kyllä nuuski vesikippoa, mutta veti vettä nenäänsä vain, ei elettäkään juonnista. Piippa oli ihan samanlainen kun se tuli, joten en isosti aio huolestua, lisään ruokaan vettä ja se on sitä lipittänyt. Oksentamisen selittänee se, että oli varmaan nälkäinen, tarjolla ollut ruoka ei kelvannut, ei varsinkaan penturuoka, vaan pitää saada tonnikalaa, joka on täydennysruokaa. Hemmetti. Tilasin Nutri-Plussaa (cat-versiota) netin kautta, kun ei Mustissa ja Mirrissä ollut. Aion opettaa tuon sietämään sitä, koska pitäähän sen saada tarpeelliset aineet että kasvaa oikein.

Muiden käytös on menossa parempaan. Leevikin kävi tänään kahdesti nuuskimassa Marttia, sen jälkeen piti kyllä pitää murinajollotusta, mutta aika kesyä se oli eikä Martti ollut siitä moksiskaan. Lilli ja Piippa sähisee ja murisee edelleen, mutta ovat samassa tilassa ja jopa samassa sängyssä, joten onhan siinä huima ero siihen millasta elo oli Piipan saapuessa. Sekin ihme tuli tänään nähtyä, että Piippa ja Lilli nukkui yhdessä, eka kerta! Martti nukkui mun vieressä, kun oltiin päikkäreillä. Ja kovasti tuo leikkii! Ihanasti riehuu lelujen kanssa. Piippahan ei osannu leikkiä oikein kun se tuli, sitä piti aina leikittää.

Sylissäkin Martti viihtyis, se kiipeää usein olkapäälle istumaan ja ihan kuten Piippakin, se mieluiten nukkuis rintaa vasten niin, että pidän sitä käsivarrella. Piippa oppi siihen pienenä ja se luulee edelleen, että on kevyt kannateltava ja kiipee vaan rinnuksille luottaen siihen, että laitan käden alle. Martille opetan heti alkuunsa kantopussissa olemisen, vaikutti olevan siihen oikein tyytyväinen, otti pitkät tirsat siellä. Eihän sitä jossain sohvalla esimerkiksi tartte, mutta tuntuu, että usein se läheisyys-vaje iskee silloin, kun oon koneella. Mitä tärkeämpää tekemistä on, sitä varmemmin joku kissoista tulee härkkimään.

Huomenna pitää varata aika Lemmikkiin rokotuksia varten, piti tehdä se jo tänään, mutta olin valvomisesta niin puolikuollu, että unohtu koko asia. Mutta muuten on ollut oikein hyvä päivä!

edit: Viimeisen kuva teksti on Martin aikaansaannosta, huomasin vasta kun olin julkaissut tämän. Taiiiitava kissi! :D


Tässä näkyy M-kirjain otsassa, mistä nimi on peräisin.

Tähän ei opetella ollenkaan!

Oikein hyvin saa nukuttua kantopussissa.

5ju

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Saanko esitellä: Martti

Kissalauma lisääntyi tänään punaisella kollipoika Martilla. Lisää juttua tulee aivan varmasti, mutta just nyt oon niin täpinöissäni, etten kykene mihinkään, paitsi ällöttävään lässytykseen ja Lillin & Leevin käytöksen taivasteluun. Mutta yhtään niin pahalta ei vaikuta kuin Piipan tullessa!

lauantai 9. syyskuuta 2017

Lillin ihmeparantumisen mysteeri

En kyllä ihan kohta lakkaa hämmästelemästä sitä, miten jollain raksulla, jota ei edes joka päivä tarjota, voi olla näin iso merkitys kissan hyvinvointiin. Tajusin tuossa viime yönä sellaisenkin asian, että Lilli ei nuku mun kyljen päällä enää. Se saattaa tulla siihen kyllä, mutta ei ole kuin hetken. Aiemminhan se nukkui siinä lähestulkoon aina ja sillon kun oli oksennuskausi ja selkeä pahoinvointi päällä, se tunki peiton alle ihan väkisin. Tuotakaan ei ole tapahtunut hetkeen ja jos on, se on ollut viihtynyt siellä pari minuuttia. Aiemmin tiesin tuosta peiton alle ryykäämisestä senkin, että kohta alkaa oksentelu ja se piti aina kutinsa. Nyt sitten oon surkutellut, että oliko Lillillä aina vähän huono olo koska se viihtyi kyljen päällä ja sitten välillä niin pahasti, että se tunki sinne peiton alle mun ihoon kiinni. Reppana! Nyt kun se ei ole oksennellut, se on myös lihonnut. Eihän se hoikka ole ollut ikinä, mutta nyt siitä on tullut sellanen pallo. Ihan naurattaa, vaikka pitäshän se saada hoikistumaan, se vaan on vaikeaa ellei saa kissoja ruokittua erikseen ja se taas ei onnistu ilman häkkiä jossa on oma luukku joka toimis vaikka sirulla. Homma on kyllä mietinnän alla jatkuvasti.

Yritin keksiä tuossa syyn raksupussien sisällöstä. Erot ei ole todellakaan mitään huimia, selkein ero on, että "huonommassa" Canaganissa on bataatti hyvänä kakkosena. Kummassakin on jos jonkinlaista rehua lisänä, Canaganin luettelo niistä on pidempi.


Canagan Cat Scottish Salmon:

Rasvaa 20%
Proteiinia 37%

Valmistusaineet: Tuore ruodoton skotlantilainen lohi (31 %), bataatti, kuivattu silli (12 %), kuivattu skotlantilainen lohi (10 %), peruna, lohiöljy (8,1 %), kuivattu vaalealihainen kala (6,5 %), tuore taimen (4,65 %), lohiliemi (2,3 %), mineraalit, vitamiinit, alfalfa, karpalo, MOS, frukto-oligosakkaridit, omena, porkkana, pinaatti, merilevä, kamomilla, piparminttu, samettikukka, anis ja sarviapila

Ravintotiedot: Raakavalkuainen 37,00 %, Rasva 20,00 %, Raakakuitu 1,50 %, Raakatuhka 9,50 %, Kosteus 7,00 %, Omega-6 1,33 %, Omega-3 3,89 %, Kalsium 1,89 %, Fosfori 1,32 %.

Lisät: (per kg): A-vitamiini 25,000 IU, D3-vitamiini 1,730 IU, E-vitamiini 320 IU, Tauriini 2,200 mg, Sinkkisulfaatti, monohydraatti 267 mg, Rautasulfaatti monohydraatti 240 mg, Mangaanisulfaatti monohydraatti 90 mg, Kuparisulfaatti pentahydraatti 19 mg, Natriumseleniitti 0,64 mg. Säilöntäaineena käytetty luonnollisia antioksidantteja (tokoferolit).

Devoted Grain Free Scottish Salmon:

Rasvaa 21%
Proteiini 46 %

Valmistusaineet: 34 % tuore lohi, 34 % tuore siika, 13 % kuivattu silli, bataatti, 8% kuivattu lohi, 1 % lohiliemi, sinimailanen, hernekuitu, mineraalit, vitamiinit, yucca, karpalo, kehäkukka, anis, sarviapila

Ravintotiedot: Kuitu 2 %, hehkutus-jäännös 11,5 %, Omega 6 0,89 %, Omega 3 5,03 %

Lisät: A-vitamiini A 21600 IU, D3-vitamiini 1730 IU, E-vitamiini 80mg, Sinkkisulfaatti(monohydraatti) 267 mg, ferrosulfaatti (monohydraatti) 240mg, magnaanisulfaatti (monohydraatti) 30 mg, kuparisulfaatti (monohydraatti) 19 mg, natrium 0,64 mg, tauriini 2400mg/kg, L-Carnitine 250mg



                       






lauantai 26. elokuuta 2017

Kesä meni

Kesä alkaa olla takanapäin. Kovin kuumia päiviä ei pahemmin ollut, tosin tässä asunnossa kyllä riitti lämpöä, koska ikkunat on kaikki yhteen, aurinkoiseen suuntaan ja partsilasit takaa sen, että lämpö ei pääse karkaamaan. Eikä läpivetoa tietenkään saa. Mutta ihan hyvin selvittiin, vaikka ajoittain kissat oli ko sulaa vahaa.

Kesän aikana on tapahtunut sellainen ihme, että Lilli on parantunut kaikista vaivoistaan. Ei löydy rupia selästä, ei ole kissa-aknea ja ei ole oksennellut kertaakaan. Muutos tapahtui, kun vaihdoin (taas) kuivaruokaa. Nyt on syötävänä Devoted merkkisen ruuan kalaversio, klik jota ei monesta paikasta saa, mutta onneksi täältä Oulusta löytyy pieni eläinruokaliike Pet Master jossa tuota suositeltiin ja pelastettiin mun hermot. Faunattaresta tuota löytyy myös, jos kiinnostaa kokeilla, en voi kuin suositella. Tän ihmeparantumisen myötä tosin on sellanen ikävä seikka ollu havaittavaissa, että tyttö lihoo. Sillä on loputon nälkä, tänään piti ihan hermostua sille, kun se syöksyy jalkoihin heti jos liikahdankin keittiöön päin ja astuin sen varpaille. Kauhea ininä päälle heti kun alan keittiössä jotain tekemään, silloinkin kun se syö, se tarkkailee mitä mä teen, että jos vaikka jotain ruokaa käsittelisin. Ehkä se ottaa takas nyt kaikki menetetyt ateriat?

Ja sitten kissakuvia:

Hortonomi

Purukaluston esittelyä :)

Kissanpyllypotretti. Leevin hanuri on levein. :D



Lillin lumoavat silmät

Magnusti vai kenguru?

Yhtään ei ootella mikrossa sulavaa seitiä.

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Lempilelut

Seuraa jaaritusta leluista. Mulla on ollut talvikenkinä tällaset Kuoman nauhanilkkurit.

Leevi on ollut näiden nauhojen perään alusta saakka, aina kun oon tehnyt lähtöä tai tullut kotiin, se on aivan villinä hyökkäilly nauhanpäiden kimppuun. Leluina on ollut kengännauhoja kyllä, mutta ne ei ole kiinnostaneet ketään, en tiedä mikä näissä Leeviä niin innosti.

Noh, vinttasin kengät poistoon ja otin nauhat talteen Leeviä varten. Olen hämmästynyt. Poika leikkii! Ekan kerran ikinä se leikkii niin, ettei kyllästy nanosekunnissa ja että se ryllistää vaikka hyllyn päältä alas jos näkee, että otan nauhan käteen. Piippa ei oikein uskalla tulla siihen härkkimään, koska Leevi on suorastaan raivokas nauhansa kanssa. Nyt on selvinnyt, että Leevi on vahvuutensa lisäksi ihan hemmetin nopea. Oon joutunut taktikoimaan ja käyttämään hyväkseni sen kömpelyyttä, että saan sen liikkumaan hengästymiseen saakka, koska jos se saa nauhan kynsiinsä, se ei päästä irti. Eilen se ekan kerran uskalsi rynnätä nauhan perään sängyn päälle ja kylläpä se oli älleenä kun sai sen kiinni. Mustuaiset oli ko teevadit kun se kantoi saalistaan olkkarin puolelle eikä laskenu suustaan. Piippa yritti tulla nuuskimaan niin se käänsi pään pois, ettei saa tulla ja kohta kiikutti nauhan verhon taakse piiloon. Tänään totesin Leeville, että alkaako muistumaan metsästyksen salat mieleen, kun se varsin taitavasti hyppäsi naruun kiinni kaatumatta selälleen tai kyljelleen. Mamman taiiiiiiitava poika!

Toinen leluihin liittyvä juttu on koirakarvapallo. Sain tutuilta koirankarvoja kun niitä facessa kinusin, että voisin koittaa tehdä lelun Lillille, joka menee sekaisin koiran tuoksusta. Yritin ensin jos saisin pyöriteltyä niistä pallon, kuten kissankarvoista, mutta se ei onnistunut. Virkkasin sitten häthätää yhden verkkopallon jonka tungin täyteen karvoja ja Lilli oli aivan sekaisin. Palloa sai sellasta kyytiä, että piti heittää se pois ennenko ne karvat ois tullu pihalle ja Lilli ois ne syöny. Tein uuden, tiiviimän ja se on myös ollut Lillille hurmioitumisen aihe. Muut ei välitä, Piippa vähän koitti, että what's the point, mutta kyllä se on Lillin lelu, kuten pallot ylipäätään.

Karvakasa ennen piilottamista

Kakkosversio pallosta

Piippaa vähän kiinnosti. Vähän.

Piipalle on jäänyt juuttinaru. Se tykkää siitä ja siihen ei muut koske.