tiistai 9. lokakuuta 2018

Muutto osa 2

Koska edellinen kirjoitus taas alkoi jumittamaan, niin tehdään kakkos-osa!

Kissat oli, ymmärrettävästi, ihan ihmeissään uudessa asunnossa. Leevinkin rohkeus koki kolauksen, se kulki maha maata viistäen ja oli pari päivää ihan hiton kärttynen, sähisi ja röhki ihan itsekseenkin, vissii varmuuden vuoksi. Kun toinen apuna olleista kävi kylässä tuomassa edesmenneen Hani-koiransa petejä ja nojatuolin, Piippa meni pienempään makkariin ja aloitti itkun. Se ehkä luuli, että taas se hemmetin reuhaaminen alkaa. Oon nimitellyt sitä Mimosaksi, kun on niin herkkä kissaneiti, mamman rakas!



Lilli, oksentelustaan huolimatta, tuntui sopeutuvan nopeiten. Se bongas ekana sen, että ikkunoilla on kissanpyllyn levyset ulokkeet, mikä ihana asia!



Tavarat hakee edelleen paikkansa, mutta kissathan vaan tykkää siitä, että ne vaihtaa paikkaa. Jotenkin oon ollut huomaavinani, että Piippa ja Martti on lähentyneet muuton jälkeen, ne nukkuu paljon enemmän yhdessä kuin aiemmin. Ja mitäänhän täällä ei voi tehdä, etteikö tarkastajat olisi paikalle. Kaikki kaapit ja laatikot on syynätty, ettei mitään jää huomaamatta!






Nyt oon kahden vaiheilla hommaanko asuntoon mattoja vai en. Olin päättänyt, ettei niitä tule, koska täällä on (ihanaaaaa!) vinyylilattiat, ne on helppo pitää puhtaana jos mattoja ei ole ja ne on varsin nätin vaalean harmaat, puukuvioiset. Mutta kun kissoilla ois ralli-aika, se ei oikein suju kun tassut sutii. Mutta ei tässä kiire ole, ehtii miettiä asiaa. Kun nyt sais ees verhot ikkunoihin, sekin ois jotain. Onneksi on sälekaihtimet! Mutta kissoillehan piti tilata jo ennen muuttoa Zooplussasta lisää ruokaa ja uusi peti/huonekalu, josta tuli siitä(kin) varsin suosittu. Vaikka mitään muuta en saanut koottua tai paikoilleen, niin tuonhan löin kasaan heti kun se oli ovesta sisällä. Se on ihana!


Lahjoitin pois tavaroita, tulen lahjoittamaan vielä lisää. Lillin lempituolikin sai lähteä, voi mikä järkytys! :D

Jumeleissön, tuolissani on este!

 Jospa tää nyt tästä lutviutuis, varsinkin kun huomenna saan uuden sängyn. Entinen sai lähteä, 180 levee vaihtui 120 leveeseen. Kyllä se riittää nyt, kun kissatkaan ei saa tulla nukkumaan mun kanssa. Tähän mennessä täällä sänkynä on ollut 80 levee patja ja siihen on ollut ihmeesti tunkua aika ajoin. On ollut tiivis tunnelma, mutta onneksi kaikenlainen reuhaaminen on loistanut poissaolollaan, mitä nyt martin on pitänyt vähän vetää aarioita ennen nukkumaan vetäytymistä.

Muutto osa 1

Minä ja kissanelikko muutettiin vähän hulppeampaan asuntoon, 52 neliötä vaihtui 74 neliön kämppään. Nyt on keittiö ja kissoille oma iso huone. Kuvia saattaa pukata sitten kun on kamat paikoillaan, on nimittäin todella vaiheessa se homma, vaikka kaks viikkoa tässä ollaan jo oltu. 

Muutolaatikot kun tuli, se oli Lillin ja Leevin mieleen, ihana pakour-rata! 



Sitten Lilli alkoi oksentaa. Jotenkin odotin sitä, koska se oli alkanu tiputtaa karvoja ja koska kyse on mun tuurista, oli ihan arvattavissa, että se sairastuu kesken muuton. Sitten se mystisesti parani, sitten taas sairastui, parani, sairastui. Nyt se on taas terve ja koska sitä jatkuu kolmatta päivää, en usko, että se enää oksentaa. Syytän taas itseäni, olin välillä antanut Dreamies-nameja ja niissähän on varmaankin vehnää. En edelleenkään ymmärrä oman tyhmyyteni määrää. 

Sauna toimi sairastupana
 Kun olin saanut jo lähes kaikki kamat pakattua, Piippa alkoi osoittaa todellisia hermostumisen merkkejä. Ensimmäisen kerran se itki surkeana kun pari kaveria kävi jeesaamassa muuttoon liittyvien asioiden kanssa. Kun muuttomiehet tuli, se oli sille ihan liikaa, se vaan huusi, raukka, mikä niitä miehiä kyllä nauratti. Myös Lilli ja Martti panikoi, ainoa joka suhtautui asioihin suorastaan stoalaisella tyyneydellä oli yllättäen Leevi! Se seurasi tarkkaan muuttomiesten touhuja, osasi olla ovella odottamassa aina kun ne tuli takaisin ja kävi välillä ovenaraosta kurkkimassa käytävälle. Se myös kävin saunalla tarkistamassa miten paniikkileiriläiset voi ja palasi sitten piällysmiehen hommiinsa. Muutto saatiin kunnialla loppuun ja illalla hain kissat yksitellen uuteen kotiinsa. Piippa huusi kuin riivattu koko lyhyen matkan, en edes tiennyt, että siitä lähtee niin iso ääni.

Kaikki ok? 





maanantai 16. heinäkuuta 2018

Pukkas helteen

No nyt on kyllä ollu sellaset helteet, että huh huh. Tätä kirjottaessa kello on puol kuus aamulla, oon käynyt jo kertaalleen hikisuihkussa ja sais mennä taas, sisällä +28 ja ulkonakin +21. Kissat makaa päivät ja riehuu yöt. Tai Martti riehuu. Kuten nytkin. Yöt on itselle ihan yhtä hirveitä kuin päivät, kuuma on vaikka tuuletinkin puhisee makkarissa. Pistetään tähän nyt sitten kuvia.

Ostin uuden kesäamppelin, alennuksesta. 

Lilli tulee myös kainalon kautta ulos

Söpöstelykuva

Lämmin!

Ramasee 

Ai en sais olla täällä?

Leevillä nyrjähti aivo.

Lillin täydellinen nenä

Onko pakko keikkua siinä reunalla?

Ei nyt jakseta niinku mitään.

Kissipussissa

Veeeeeeenytys!

Kuumuudesta käpristyneitä kissejä

tiistai 3. heinäkuuta 2018

Lomalomalomaa

"Mitä teit lomalla?"
"Palluttelin kissoja"

Noin se suunnilleen menee, kissat ei ole olleet yhtään pahoillaan asiasta. Tein myös tässä sellaisen huomion, että Martti-poika alkaa vihdoin ja viimein rauhottua. Se ei härki kimpussa niin paljon, se ei huuda niin paljon ja se ei ole pitkään pitkään aikaan yrittänyt varastaa mun ruokaa, ei edes kerjää sitä.  Lykkään kuvia, koska mitään muuta järisyttävää ei ole kerrottavana. 

Mustikkavaras

Pönötys

Aamu-auringossaaaaaaa

Kollinposket on kadonneet :o

Joskus näinkin

Lilli änkesi paidan sisään. Hömppä.

Huvitti tää puolihuolimaton nojailu.

torstai 14. kesäkuuta 2018

Vapaapäivä

Menin myöhään nukkumaan ja ajattelin, että saatan herätä ehkä yhdentoista aikaan. Martti oli sitä mieltä, että tuossa ennen kahdeksaa olis parempi. Raapi ovea ja maukui, kunnes sai matosta säkärit, kahdesti peräkkäin kun ei ekasta uskonut. No, ylös sitten vaan kun uni kaikkosi. Aamukahvia ja nettiä, Piippa kävi hakemassa sylitystä vaikka oikeasti se vaan vihjas, että paskaa ruokaa tarjoat ja raksut on loppu. Äsken tuossa hönin pää kenossa viimesiä kahveja enkä huomannut Lillin hiippailleen pöydälle, niin kuppia laskiessa kopautin sitä sillä päähän. Se oli hieman typertyneen näköinen, että täällähän pahoinpidellään, niin piti sekin sitten sylittää. Sehän tuli tuohon kertomaan, että paskaa ruokaa jne. eikä mitään sylityksiä hakemaan, kun ei se edes välitä olla pideltävänä. Leevi on ehkä kuollut lattialle, koska makaa pitkin pituuttaan eikä näy elonmerkkejä. Martti sammui matolle, se on hyvä nukkua kun on huolehtinut siitä, että henkilökunta on hereillä vahtimassa kissalapsen unia.

Helteet meni ohi, mistä en kauheasti valita, mutta inasen lämpimämpää kaipaisin, nyt on pitänyt pukea kaulaliina ja sormikkaat, että pärjää tuolla, kun tuulikin käy aina pohjoisesta päin. Parvekkeella lämpöä on päivin riittänyt helteeksi saakka, kiitos lasien, kissat on saaneet nauttia avoimien ovien päivistä jo pitkään. Nyt vissii ois niiko lämpenevää tulossa.


Lilli ehti tässä kävästä lekurissakin. Sain työkaverilta ison määrän ruohosipulia isossa ruukussa ja vein sen partsille. Mulla kävi mielessä oisko se myrkyllistä kissoille, mutta en tarkistanut asiaa ja kaikki muut paitsi Martti syöksyi sitä syömään. Leevi oksensi ihanan tuoksuisia yrjöjä pitkin mattoja, muut ei, mutta Lilli alkoi voimaan parin päivän päästä pahoin ja silloin vasta tajusin tarkistaa myrkyllisyyden. No, haettiin Lillille kortisonit ja antibiootit, pahoinvointilääkettä piikkinä ja nesteytys, homma oli sillä selvä. Vihneet nostin katonrajaan ämpärissä jo aiemmin. Sittemmin hommasin tomaatin, jonka kimppuun kävi Leevi, joten sekin nousi korkeuksiin. Alko ärsyttää noiden ahneus ja se, ettei ole yhtään älliä tajuta mitä voi syödä ja mitä ei. Oon suunnitellut hienon hyllysysteemin, mutta toteutuakseen se tarttis jonkinlaista verkkoa ja välineet ja tarveaineet rakentaa siihen ovi. Saisin kasvatella rehuja partsilla ilman, että nuo juuttaan karvapyllyt pistelee ne poskeensa. Tässä video laiduntamisesta, kissat kiertää selkeesti muutakin kuin kuumaa puuroa.




Pistetäänpä kuviakin, kun niitä kerran on. Tässä Lilli haluaa tuhota minituulettimen, mutta hauskasti tuo eka kuva on kuin se laulaisi mikrofoniin. :D



Seuraavaksi kuva perheen älyköstä.




Piippa kuolaa. Tai erittää. Eritys tapahtuu sekä nenästä, että suusta, kun se on oikein onnellinen saadessaan rapsutuksia ja sylitystä, samaan aikaan tietysti kehrätään oikein urakalla. <3




Tässä harvinaisempi otos nelikosta yhdessä. Kuvaa katsoessa huomio kiinnittyi Martin häntään, joka on pitkä kuin marakatilla. Neljä kissaa, neljä aivan erilaista häntää. Kissojen luonteetkin käy esiin kuvassa. Lilliä kiinnostaa mitä mä meinaan, Leevi on stoalaisen tyyni, Martin tekis mieli vähä riehua ja Piippa on varmuuden vuoksi varuillaan.




Tekstin tausta on vähä erilainen, koska tää taas jotain temppuilee ja laittaa valkosen pohjan tekstin alle. yritin muuttaa sitä, mutta ei näillä taidoilla kikkailla. menköön nyt sitten näin, omaa silmää tämä miellyttää enemmän kuin valkoinen.

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Huh hellettä

Nyt ei pääse valittamaan, että on surkea kevät, koska kelithän on suorastaan paahteiset! Martille tää on ensimmäinen kesä ja on kai siinä jotain ihmeteltävää ollut, ainakin satunnaiset ötökät parvekkeella. Oon nauttinut suunnattomasti näistä hiljaisista päivistä, kun Marttikin on niin lämmön halvaannuttama, ettei jaksa edes naukua, saatikka riekkua. Yöllä kyllä voi sitten purkaa patoutunutta energiaa, mulla on ollut jo toista viikkoa partsinovi yöt auki.

Virittelin tuossa tuulettimen puhisemaan lattiaa kohti, Piippa ja Lilli ymmärsi heti, että sen edessä kannattaa pötköttää pitkin pituuttaan, niin ei oo ihan niin tukala. Leevi makaa makkarin hämärässä ja Martti parvekkeella, sille tuuletin on toistaseks ihan liian jännä kapine.

Mitään erikoista kissojen elämässä ei ole tapahtunut. Jotain yksittäisiä juttuja on sattunut, joista ajattelee, että pitäs muistaa kirjottaa blogiin, mutta nythän niitä on turha enää miettiä, kun on näin hapero pää. Mutta lykätään kuvia!

Martti pönöttää kuin kuningas!

Piippa ihastui mun huivitekeleeseen

Tilanne on hyvin jännittynyt!

Kato mun massua!

Martin pallit on nykyään ko possun kärsä.

Ehanaa!

Mamma oli yrkkätaudissa, hoitajat hollilla.

Piippa nyt vaan tykkää olla mieluummin näin.

Varvasharotus.

Leevillä on karvanlähtö korvassa. 

Hetki ennen hyppyä

Luulivat, että haen tän paketin postista. Hah! 

Helteen uuvuttamat

Marttikin on olevinaan sylikissa.

torstai 5. huhtikuuta 2018

Pikkuisen Piipasta

Piippa jää näissä kirjotuksissa usein melko vähälle huomiolle. Piipasta pitäis oikeestaan kirjoittaa paljon enemmänkin, koska vaikka se on maan hiljaisia, niin se on erikoisin kissa mitä oon kohdannut.

Sehän on ulkokissana aloittanut elämänsä ja ehkä se vaikuttaa siihen millainen se on. Hirmuisen viisas, hirmuisen arka ja jotenkin sellanen.. henkimaailman kissa. Se elää ihan eri elämää kuin muut, täysin itsenäistä, muista riippumatonta eloa. Se nukkuu edelleen yksin, se ei mene koskaan kenenkään viereen eikä hakeudu hoidettavaksi kenenkään toimesta, vaikka itse kyllä saattaa vähän Marttia hoitaa. Mutta vain Marttia.

Se ei kaipaa myöskään ihmistä, mutta se on kuitenkin ihmisestä kiinnostunut, sen tekemisistä ja olemisesta. Jos se jotain touhuaa ja huomaa, että katson sitä, niin se tekeminen jää siihen. Se jähmettyy aloilleen ja tuijottaa. Tänään se esimerkiksi tutkaili sohvaa, ja katsoin, että mikä siellä nyt on niin kiinnostavaa. Ehkä sillä oli joku mielikuvitusjuttu menossa ja sitten se vilkaisi minuun ja jähmettyi. Katsoin sitä, katsoin pois, katsoin taas.. se vaan jökötti siinä asennossa mihin se jäi kun katseet ekan kerran kohtasi ja tuijotus jatkui. Se ei edes katso kuten muut kissat, sillä lailla tavallisesti, vaan musta aina tuntuu, että se porautuu mun aivoihin saakka sillä katseellaan, kun se yrittää vissii päätellä mitä mä oikein aion. Sitten jos nauran tai sanon jotain, se tulee mun luo ja alkaa hurista. Se ei oikeestaan anna koskeakaan, mutta hohhailee ja kiehnää johonkin lähettyvillä olevaan pystysuoraan pintaan, saatan saada silitettyä korkeintaan sen häntää. Jos kosken selkään, se painaa sen notkolleen ja väistää. Oon yrittänyt ajatella, että se kuitenkin tykkää minusta ja elämästään, koska se hyrähtää kehrämään niin herkästi. Se saattaa katsoa napottaa mua ja jos sanon sille jotain, se alkaa kehruun. Tai vaikka lepertelisin jollekin toiselle niin, että se seuraa tilannetta, se alkaa kehruun. Välillä se hyrähtää kehräämään ihan vaan nukkuessaan kiipeilypuussa. Tiedän, että kehräys voi olla merkki myös kivusta, mutta en jotenkin usko, että tuon kohdalla siitä on kyse. Se on ollut samanlainen pennusta saakka, kun vaikka Martilla kehrääminen on vähentynyt todella paljon eikä se ole vielä vuottakaan.

Ihan erikseen on sitten ne hetket kun Piippa haluaa, että sitä silitetään ja pallutellaan. Silloin se kiehnää, kurahtelee ja hurisee ja johdattaa matolle, jossa se heittäytyy kyljelleen ja keikistelee. Matolla jos on joku lelu, se kiehnää naamaansa siihen ja sitten sitä pitää silitellä ja pallutella. Valitettavasti Lilli tulee aina keskeyttämään meidän spesiaalihetken ja Piippa usein lähtee pois, vaikka en Lilliä nooteerais mitenkään. Nykyään siihen änkee myös jokapaikanhöylä Martti. Kaikkein parhaiten Piipalle saa annettua erikoishuomiota esimerkiksi vessassa, kunhan muistaa olla puhumatta. Jos yhtään alkaa lepertelemään, Lilli varmasti singahtaa paikalle.

Piippa on myös sellanen vähä totinen torvensoittaja, rutiinien suuri ystävä, siksi kai se alko häiriköimään makkarin oven kimpussa, kun tuli uusi sääntö yörutiineihin. Se ei esimerkiksi välitä juuri ollenkaan mistään herkuista. Joku kuivattu/ilmakuivattu kala on sen herkkua kyllä, mutta muut oikeestaan ei. Se ei perusta katkaravuistakaan yhtään. Se ei välitä mistään kinkuista tai makkarasta tai kissojen stickseistä. Se suhtautuu suurella epäilyksellä uusiin herkkuihin, uudesta ruuasta puhumattakaan. Ruoka ei sais sen mielestä vaihtua myöskään, se haluaa syödä tuota yhtä ja samaa tonnikalaa vissiin maailman tappiin saakka. Tarjosin tuossa pari päivää sitten Martin pentuajalta jäänyttä kissanpennun ruokaa, minkä kimppuun kaikki muut kävi ihan höperöinä, Piippa ei. Tuota tavan ruokaakin kun tarjoaa, se syö ihan vähän ja lähtee sitten pois. Se ehkä tykkäis, että ruoka tarjottas jotenkin vaikeammin, koska se ei herkkujakaan syö niin, että viskais sille eteen. Se jättää syömättä ja odottaa, että piilottelen niitä ja lähtee sitten etsimään. Se kaipaa haasteita! Jos leikitän Marttia jollain narulelulla, se ei siitä välitä, mutta kun huitasen sen lelun jonnekin kiipeilypuun korkeuksiin, se ampasee perään. Ei se sillä leiki, mutta se jostain syystä on kiva, kun sen eteen pitää taas kerran nähdä vähän vaivaa ja voi sitä vähän tassuttaa tai jopa tiputtaa lattialle. Piippa on myös ainoa, joka selvästi tykkää kiivetä tuota isoa kiipeilypuuta pitkin, muut mielellään hyppää tasolta toiselle, mutta Piippa usein kiipeää ylös asti ja ei käy tasoilla ollenkaan. Piipan fiksuudesta kertoo myös se, että se osaa (kuten Lillikin) avata partsin oven, jos se on vedetty kiinni, nojaamalla siihen. Se myös pelastaa Martin pinteestä, kun kakara ei tule sisälle ja vedän oven muka kiinni ja jätän sen sinne. Martti tulee huutamaan oven taakse ja Piippa menee aukasemaan sen sille. Lilli tekee sitä myös, mutta ei yhtä hanakasti kuin Piippa, Lilli ehkä ajattelee, ettei ole haitaksi jos rasittava kakara on hetken jäähyllä.

Piippa ei ole koskaan häiriköinyt, ei edes pentuna. Se ei ole kiipeillyt verhoissa, ei ole tiputtanut mitään, ei ole mennyt minnekään kiellettyihin paikkoihin, ei ole pureksinut mitään. Tuo ovenkahva-asia on ainoa, mistä sitä voi moittia eikä sekään ole minusta varsinaisesti mitään häiriköintiä, sillä on vaan hätä kun lauma on hajalla. Sitä ei tarvii koskaan komentaa eikä kieltää mistään. Se on niin ihana ja kiltti kissa, että sydän pakahtuu kun vain ajatteleekin. Mamman rakas hurisija.